Ai niin, se pihasauna...

Kuukausi täällä Elon Huvilassa on tullut täyteen. Kuka olisi uskonut, että nyt vasta ensimmäistä kertaa lämmitimme pihasaunan!? En minä ainakaan.

 

Yritin löytää lisätietoa Einasta, mutta google löytää vain kirjoitusvirheellisiä tekstejä tai puolikkaita sanoja...
Esim. "erilaisia asioita joita pidetään cool eina. ..." Jep jep.

Saanko esitellä: pihasauna ja omenapuu!

Mutta ihan totta hei, ei me vieläkään saunottu siellä. Lämmitettiin vaan, kun haluttiin tietää kuinka nopeasti lämpiää. (Yllättävän nopeasti! Ei ole mikään vanha akka, jota täytyy puoli päivä lämmitellä iltaa varten.) Saunomaan päästään ehkä jo jouluna, kunhan joku saunatonttu ensin jaksaa siivota ja järjestää. Muuttopäivänä nimittäin käytiin useampaan kertaan seuraavanlainen keskustelu:

- "Mihin tämä viedään?"

- "En tiedä vielä, vie saunalle."

Pihahommia keskellä talvea

Tämähän käy näpsäkästi, tämä kirjoittaminen. Kerran viikossa, vaikka tarkoitus oli vähän useammin... No, töissä käymisen ja talon ongelmien selvittämisen lisäksi en ole paljon jaksanut kirjoittaa. Mutta sitten taas positiivinen asenne voittaa, kyllä tämä tästä, kaikki järjestyy, ei vaivuta synkkyyteen + pari muuta kliseetä. Ja silloin jaksaa vaikkapa tonkia puutarhaa.

Meillä on tonttia ihan gauhiasti, ja sillä kasvaa kaikkea mahdollista. Kuusi omenapuuta, kirsikka, luumu, yksitoista viinimarjaa ja rypäle. Viimeksi mainittu tosin todennäköisesti ei selviä talven yli, koska nyt juuri ei riitä aika tai energia rypäleiden sielunelämän selvittämiseen. Jos selviää, niin saatanpa tehdä ensi syksynä puoli lasia viiniä!

Tänään olen taas tuntitolkulla kaivanut esiin villiintyneen kukkapenkin reunuksia, hakannut juuria, repinyt irti kasveja joista minulla ei ole aavistustakaan mitä ne ovat. Ei se mitään, opettelen sitten ensi keväänä. Nyt vain haluan siistin näköalan, ja kuokan kanssa riehuminen on hyvää terapiaa.

Tämä...

...näyttää tänään tältä. Kappas, siellähän on kukkapenkki!

Jep, samaa minäkin ajattelin... Marraskuun puolivälissä viime vuonna oli kai jo pysyvä lumi eikä todellakaan tehty pihalla kuokkahommia :)

Keittiötunnelmia

Tänään, huomisen isänpäivän kunniaksi, tehtiin isille muffinsseja. Muuten samalla reseptillä, mutta jälleen ilman manteleita & manteliaromeja. Korvasin kahvin tällä kertaa mustaviinimarjamehulla (laimentamaton, mummolan marjoista...) ja mantelit hasselpähkinärouheella sekä sotkin sekaan vielä edellisestä muffinirupeamasta jääneet omenamarmeladit. Siis viinimarja-omena-pähkinä-muffineja. Kaksivuotias auttoi syömällä taikinaa ja laittamalla paperivuoat jopa ihan oikein paikoilleen muffinipellille.

Jäivätpä sitten poloiset hieman liian pitkäksi aikaa uuniin, joten vaikka ihan mahtavalle maistuivatkin, niin olivat niin rumia etteivät nyt päässeet kuviin. Tässä sen sijaan muuta keittiössä:

Yes, eat here and get gas.
Kyltti ostettu jostain Route 66:n varrelta vuonna 2008.

Jotkut tarttis nyt vissiin uuden tommosen puidenkuljetusvekottimen. Onko sillä edes nimeä?
Tämä mummolasta lainattu väliaikaisversio leviää satavarmasti käsiin ennen talvea.
(Huom. myös se ihana Punkaliven lipasto!) 

Hellan yläpuolella on uusi lamppu, jonka "varjostin" eli kynttilänkehikko on lahja duunikaverilta (kiitos).
Tämä on niin strömssöötä, ettei itse Anu Harkkikaan olisi pystynyt samaan.

Vanhat pullot pääsivät tänään viimein ikkunapaikalleen.
Kolmanneksi viimeisessä, aikoja sitten ostamassani Vichy-pullossa on muuten jonkun käsin raapustama etikettitarra, jossa vuosiluku 1950 – sama kuin tämän talon rakennusvuosi.

Keittiössä kuuluu kunnolla vain Radio Nostalgia. Mikäs siinä, sopii tunnelmaan, kaikki käy kunhan ei ole reggaeta. Nostalgialla hypitään vuosikymmenestä ja tyylilajista toiseen ilman mitään kummempia aasinsiltoja. Sulassa sovussa hoilaavat peräkkäin Katri Helena ja Dolly Parton, Michael Jackson ja Wet Wet Wet, Frederik ja John Lennon. Tosin olisin pärjännyt vielä hetken ilman, että Kolmekymppinen soi päässäni...

Ennen - jälkeen, osa 1

Muistatteko tämän?

Se näyttää nyt tältä:

No, "melkein kaikki on paikoillaan" tarkoittaa oikeasti sitä, että jokainen tavara hakee vielä paikkaansa ja puolen vuoden kuluttua voidaan ottaa uusi "ennen-välissä-jälkeen"-kuva. Peili oli pakko kehittää hätäratkaisuksi, koska huomasin töihinlähdön hidastuvan huomattavasti jos yhtään peiliä ei ole sijoitettu sen paikan lähelle, jossa aamulla pukeudutaan... Edellisessä kämpässä vaatekaapin ovet olivat peiliä, joten samaa ongelmaa ei ollut. Juostuani täällä muutamina aamuina eteisestä vaatekaapille alas-ylös-alas-ylös, kävin ruuvaamassa tyttären jättimäisestä vaatekaapista irti peilin ja laitoin sen kultakehysten kanssa laatikkopinon reunalle keikkumaan. Todella lapsiystävällinen ratkaisu, mutta ainakin kuvassa näyttää siltä, että juuri noinhan sen kuuluukin olla. Ja helpottaa kummasti aamukiireessä!

Yksi huoli vähemmän

Hupsis, viikko vierähti taas. Viime viikonlopun löytö eli edellisen kirjoituksen "siitä ehkä lisää myöhemmin" -ympäripyöreily tarkoitti yllättävää kosteuslöytöä elintasosiiven yläpohjassa.


Ja se oli kuin olikin onneksi vain kosteutta. Ja ilmeisesti aika vähäistä. Tänään, nyt kun on tarkemmin tutkittu ja villoja siirrelty, voi melko varmasti sanoa ettei rakenteissa näy mitään – ainakaan sillä kohtaa, mistä vesi on tippunut.


Viime viikonloppuna halusin siis omin silmin nähdä, mitä talon yläpohjat ovat syöneet. Ihan jo vain siksi, että en ole koskaan käynyt minkäänlaisessa yläpohjassa (enkä pari kuukautta sitten edes tiennyt, mitä se tarkoittaa). Minulla oli kamera mukana, ja olin menossa ottamaan ihan muualta kuvaa, kun salama laukesi vahingossa. Välähdyksessä näkyi jotain mielenkiintoista...

Piilossa kulkusiltojen vasemmalla puolella, karhuvillakasan vierellä, näkyi tumma läntti. 

Tarkempi tutkiskelu kertoi, että jostain (apua, mistä?) oli tiputtanut vettä (apua, kuinka paljon?) ja villat olivat märkiä vielä toisessakin kerroksessa (apua, kuinka paljon tätä on?) Eristeistä myös pöllähti niin huumaava märän tuoksu, että päätimme silloin olla kaivamatta syvemmälle ennen kuin olemme kysyneet jotain ammattilaiselta mielipidettä.


Kiireisen työviikon lomassa soitin siis jänniä puheluita sekä kunnan terveystarkastajalle että asuntokaupan yhteydessä kuntotarkastuksen tehneelle rakennusinsinöörille...

Ja tänään iltapäivällä yläpohjassa näytti tältä:

Ja katolla näytti tältä (mies ja tuubillinen Sikaflexiä toimii aina):

Ensiapu on annettu, ja nyt toivotaan, että potilas pysyy hengissä talven yli. Suunnitelmissa oli muutenkin laittaa koko lisäsiipi pinnoiltaan uusiksi, sillä mm. pesutilat ovat alkuperäiskunnossa, vessanpönttö on suihkutilassa suoralla näkymällä saunan lauteille, ja ilmastointiputket vedetty ihan miten sattuu, mm. lattialistoja tukena käyttäen. Myös Karhu-villan hengittävyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta se nyt kuulu tähän. Pääasia on, että höyrysulku on (ainakin kosteuslöydön kohdalta) kunnossa ja höyrysulun alapuolella sisäkatto täysin kunnossa. Samoin rakenteet ja viereiset villat joka suunnassa ovat kuivia, ainakin käsin kokeiltuna. Eikä missään näy eikä haise home.


Ja tulipa nähtyä katto toiseltakin puolelta. Harva meistä tietää, miltä suihkuhuoneen katto näyttää yläpuolelta :)

Seuraavakin ongelma on jo löytynyt ja selvityksen alla. Tai itse asiassa ongelma itse on jo vaivannut alusta asti, ennen tätä yläpohjahärdelliäkin, mutta sille saattoi löytyä syy viime torstai-iltana. Mutta... "siitä lisää myöhemmin, tai sitten ei, kunhan ensin selvitämme mistä on kysymys" vai mites se nyt meni... Toisin sanoen: maanantaina käy taas puhelin kuumana, sori vaan jo etukäteen pomo.