lauantai 8. joulukuuta 2012

Lattia!


Olin valinnut tämän lattian jo vanhaan taloon, mutta kuinkas sitten kävikään... Uuden talon parkettia valitessa sitten tuli harmi – kyseinen vaalea Tammi Extra White -lankkumalli olikin loppu. Onneksi tajusin sitä the next best choice -tilausta tehdessä vielä kysyä, etteikö sitä vaaleampaa enää mitenkään olisi saatavilla. Seuraavana päivänä soi puhelin: "Mulla olis tuossa reilu sata neliötä varastossa, jos otat kaikki niin katsotaan sille joku kiva hintakin."

No minähän otin. Yllätys yllätys. Tarve on sata, joten reilu sata on varman päälle pelattu. Plus että se on juuri se parketti, jonka melkein jo silloin vuosi sitten tilasin. Plus että tässä rahakatastrofissa kuulen erittäin mielelläni "katsotaan kiva hinta" -tyyppisiä lauseita. Plus että soittaja oli oikein toimitusjohtaja itse, ja minusta se on oikein hyvää palvelua.

Firma on Novafloor, ja valikoima löytyy osoitteesta www.erikoisparketti.fi. Yleensä ihmiset kertovat eteenpäin vain silloin kun palvelu on ollut huonoa. Minä olen ottanut tavakseni kertoa silloin, kun palvelu on ollut hyvää. Jos minä nyt jostain syystä joudun vielä joskus lattiaa uusimaan, niin tämä on firma josta ensimmäisenä katson. Toivottavasti ei kuitenkaan enää ihan lähivuosina tarvitse...



Tärkeä asia nro 1) Lattian pintamateriaalin alle täytyy tietenkin valita sopiva alusmateriaali. Samat askeläänieristeet eivät välttämättä käy laminaatille ja parketille. Betonipohjalle ei aina sovi sama kuin muille pohjille ja lattialämmityskin täytyy ottaa huomioon. Mielenkiintoinen huomio: on olemassa myös "ylöspäin vaimentavaa" askeläänieristettä, joka siis vaimentaa korkkareiden kopinaa kuulemma tehokkaasti.

En kyllä ymmärrä miksi sitä pitäisi vaimentaa. Korkkareiden kopina on aika kiva ääni.




Ja sitten toinen hemmetin tärkeä asia.
Koskee kaikkia niitä, jotka tilaavat jotain.
 Toimitus on tarkistettava. Ehdottomasti.
Itellan pojat ajoivat pihaan kyydissään paketti, joka sisälsi kaksi lavallista parkettia ja aluspahvia reilu sadalle neliölle, pyysivät nimen paperiin jo ennen kuin auton takaluukku oli auki. Vedin nimmarin alle ja kysyin vielä erikseen, että "Tarviiko mun nyt jotain muuta?" ja koska ei tarvinnut, pojat purkivat kuorman ja ajoivat pois.

No olishan mun tarvinnut. Mun olis tarvinnut tarkistaa koko lasti. Ja koska mun mielestä luotettava, ammattitaitoinen kuljetusfirma olis mua tästä muistuttanut, varsinkin kysyttäessä, olen nyt pikkaisen kiukkuinen. Mutta lumisateessa parketti oli kiire saada sisälle, ja tajusin liian myöhään, että koko tilauksen ympärille vedetty elmukelmukääre oli alareunastaan riipiytynyt tiukasti läpi askeläänieristysrullan.


30 neliön rulla on reunastaan rikki reilun 15 neliön matkalta. Mutta ei hätiä mitiä. Katsomme työn edetessä, kuinka sitä voi vielä käyttää. Hyvällä tsägällä viimeisen seinän vierestä olisi kuitenkin pitänyt leikata juuri tuo vajaa kymmenen senttiä leveydestä pois. Ja oppia ikä kaikki, en ainakaan ikinä enää vastaanota mitään ilman että tsekkaan koko paketin läpi. Itellan pojat voivat vaikka seisoa huvikseen lumisateessa pihalla sen kaksi tuntia, mikä siihen kuluu.


torstai 6. joulukuuta 2012

Comoda, söpö puoti

Lunta tupruttaa mutta kesäpäivä Ruotsinpyhtäällä harrasteajoneuvotapahtumassa jatkuu...
Oli siellä autojakin, lupaan sen. 

Luonnostekstien arkistojen kätköistä kuitenkin löytyi tämä ihana pihanperän putiikki, jolla on nettikauppakin: www.comoda.fi. Koska joskus minuunkin iskee ällö-söpöys-imelyys-heikotus, ja silloin on pakko saada hypistellä kaikkea pinkkiä, pitsistä ja mahdollisimman muovista.




 





Rahapussi humisi jo tyhjyyttään, mutta mukaan lähti käsintehdyn lasten tyllihameen ja lasten kukkasormuksen lisäksi jotain äidille tulevia puutarhajuhlia varten... Yyber-kitch mintunvihreä kannutermari, joka käskee "Remember to Dance".
Siitäpä kelpaa kahvivieraille maitoa kaadella!



"I don't know But I've been told
If you keep on dancing You'll never grow old"
(Steve Miller Band: Dance dance dance)

maanantai 3. joulukuuta 2012

Lisää Ikea-fiilistelyä

Likan huoneessa on tämmöinen:


Kohta siellä saattaapi olla tämmöinen:


Tai tämmöinen:



Ehkä jopa tämmöinen:





sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Pikkuprinsessan värit

Mä voisin kirjoittaa kirjan, jossa seikkailevat Tikkurilan värilastujen sävynimet.
"Hei olisko tää Viuhka & Väinönputki kiva? Vai sit kuitenkin Wasabi & Piparjuuri? Eiku Leivos ja Nukkumatti!"
Niitä on satoja. Ja yhden nimi on oikeasti Barbie. Guess what colour that is?!?

Vasemmalla alhaalla Omenankukka, Valkea kuulas ja Syklaami. Ensimmäinen ei päässyt jatkoon, koska päätin lopettaa turhantarkkuuden ja antaa lapsen pärjätä ainakin jonkin aikaa vain kahdella erivärisellä seinällä. Jostain alelaarista löytyy kuitenkin jonakin päivänä se ihan täydellinen tapetti, joka minun/hänen on pakko saada sille olkkarin vastaiselle seinälle.





 


Prinsessan eka huone näytti tältä, ja kappas, sehän näyttää etäisesti tutulta?
Ehei, eka huone oli Villiruusu, ei Syklaami. Sävyllä on väliä!

perjantai 23. marraskuuta 2012

Habitare 2012 pikakelauksella

Habitaresta on jo sen verran aikaa, etten jaksa pureutua sen kummemmin
(varsinkin kun mukana oli taas vain tuo itse surkeus joka kutsuu itseään kännykameraksi...)

Lyhyesti:
1. Keinutuolit tuntuvat olevan tosi pop. Monella osastolla, monin tavoin tuunattuna.
2. Messutarjoukset kannattaa tsekata. Meille löytyi kiuas monta sataa euroa normihintaa halvemmalla.
3. Aikamatka suomalaisen muotoilun eri kymmenvuosille oli kiva, vaikka toteutus tuntui jollain tapaa vähän harrastelijamaiselta.


Virolainen Suwem on keksinyt kivan ratkaisun lastenhuoneeseen. Alkaa matalasta vauvansängystä, joka voidaan nostaa jatkopaloilla ylemmäs niin, että alle jää pikkulapselle leikkipaikka ja sitten vielä ylemmäs niin, että teini saa työpöydän parven alle.

Pikkusälää, askartelukamaa, tilpehööriä ja muuta nikkelinakkelia kertyy koko ajan,
joten tämä idea tulee meille varmasti jonain sovelluksena:

 

Keinutuolin tahtoisin. Yhden pinstraipatun & "Rockin' Chair" -tekstillä varustetun
olen kerran maalauttanut lahjaksi, ja semmoinen voisi tulla meille omaankin kotiin.

 

 

Ja Punkalivelta aivan ihastuttava keinutuoli lapsille:



Aikamatkalla suomalaiseen muotoiluun:
 

Oih ja voih, tämmöisen kun joulupukki tois. Ilmari Tapiovaara suunnitteli Crinolette-tuolin 1961. Valkoinen malli oli tuotannossa myös, ja niitä taidettiin valmistaa vain nelisentuhatta kappaletta.

 


 




Valaisinosastolla ihmetyttää. "Ai mitennii ei saa koskee, miks ne sit tos tolleen roikkuu?"

  


Ai katos. Eero Aarnio on suunnitellut kiukaan. Aika kiva. Mitä maksaa? 
Jaa juu mun täytyykin nyt mennä...

perjantai 16. marraskuuta 2012

Päiväni dyykkarina, osa 2: Kahvia

Tässä jokin viikko sitten vein jätekatokseen metalleja, pahveja ja papereita (ah tätä kerrostaloevaukkouden helppoutta, kaiken voi kierrättää ihan siinä parin metrin päässä...)

Yleensä minulla ei ole tapana kurkistella roskiksiin mutta ehkä jatkossa teen niin useamminkin. Jostain syystä kurkkasin metallinkeräysastiaan, ja siellähän lepäsi, hyljättynä ja hyljeksittynä, tämmöinen konkkaronkka:





Habitaresta ostamani Retroaarteet (Anna-Kaisa-Huusko / Juha Huttunen, WSOY 2011) mainitsee kuvassa vasemmalla näkyvistä vanhoista kahvipurkeista, että niiden hinta liikkuu 10–20 eurossa. Nämä löytämäni Keskon purkit ovat varmaan lähempänä kymppiä – tulin siis yhdellä roskisreissulla tienanneeksi neljä seteliä ihan vahingossa.
Ei sillä että aikoisin näitä myydä, hyllyyn ne menevät muiden peltisten joukkoon.


Kesko teki muuten K-kahvilla virkistäytymisen mainostamiseksi myös ainakin tulitikkuaskeja ja joulukortteja.
Ja Retroaarteet-kirjasta lisää myöhemmin. Hyvä ostos, josta olen oppinut, että minulla on muutama suhteellisen arvokas esine ihan käyttökapineena.