Syyskuussa sataa ja tapahtuu

Syyskuussa on avattu ja suljettu asfalttia, siirrytty sisätiloissa suunnittelemisesta toteuttamiseen, kiroiltu ja purtu hammasta, kerätty omenoita ja keitetty luumuhilloa, kaivettu esiin lyttyyn mennyttä putkea, seottu mekkorekkien äärellä UFFin viiden euron päivillä ja juhlittu yksiä häitä, pähkäilty parkettia, löydetty ja korjattu lisää mogia, tehty isoja päätöksiä mm. kahvinkeittimen paikasta ja piirrelty seiniin ihan luvan kanssa.

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, olemme jonkin verran aikataulusta edellä.

Jos ei ihan jouluksi kotiin niin ei paljon puutu.

 

Valkoinen herukka

Tämä postaus on roikkunut luonnoksissa ikuisuuden. Talostakin olis paljon kerrottavaa, mutta nyt en ehdi.
Joten vanhoja puutarhajutuilla mennään:


Tiesittekös, että valkoherukka onkin oikeasti punaherukka? Siitä vain puuttuu punainen väri.

(Ja viherherukka on oikeasti mustaherukka.)

Oli miten oli, pihassa kasvaa yksi valkoinen. Ja siitä on tullut ehdoton lempparini.
Ei vain siksi, että se on maultaan ihana vaan myös siksi, että se on helpoin kerätä.

Ja hei, siitä tulee ihan mahtavia muffineja, ainakin valkosuklaan kanssa!

  

Herkkuvälipala suoraan puutarhasta. Herneet tosin eivät omasta.

Omenahillo pinjansiemenillä

Once again, Dan Sukkerin resepti. Sillä erolla, että kaapin perältä löytyneessä pussissa

oli vain n. 25 grammaa siemeniä jäljellä. Mun resepti siis:

1 kg kuorittuja, "vähän sinne päin pieneksi" pilkottuja valkeita kuulaita

500 g hillosokeria

½ dl vettä

½ dl sitruunamehua

n. 25 g pinjansiemeniä

1. Pane omenapalat, sokeri ja nesteet kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua hiljaa poreillen n. 15 min., sekoittele hilloa keittämisen aikana.

(Ja kun yhtäkkiä huomaat, että oho nuo palat on ihan liian isoja, käytä sauvasekoitinta kattilassa.)

2. Paahda pinjansiemenet puhtaassa, kuivassa ja kuumassa paistinpannussa kauniin ruskeiksi (tai jos laitat ukon paistamaan, vahdi, ettei se polta siemeniä – tosin eivät ne vähän palaneetkaan hillossa pahalta maistuneet).

Sekoita siemenet kuumaan hilloon.

3. Jäähdytä vartti (Miksi? Enpäs.) ja purkita hillo puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin.

Sulje hyvin. Säilytä jääkaapissa.

Tällä tulee noin 1 litra valmista hilloa. Omenat voivat kai olla mitä tahansa lajiketta,

ja sitruunamehun voi korvata konjakilla ja viskillä.

Olen ajallisesti lyhyen mutta vaiherikkaan hillonkeittourani aikana onnistunut rikkomaan vasta 2 lasipurkkia (niistäkin tosin tiesin jo ekan kohdalla, mikä meni vikaan, silti oli vaan pakko kokeilla että jos se toka pysyis ehjänä. Ei pysyny.) Täydellinen, tölkkejä rikkomaton ohjeeni:

Keitä lasitölkkejä ja kansia n. 5 min. Nosta 100-asteiseen uuniin ja anna olla siellä niin kauan kuin hillo on valmis tölkitettäväksi. Älä anna hillon jäähtyä liikaa vaan tölkitä se mahdollisimman kuumana.

Kätevimmät apuvälineet tässäkin hommassa: metalliset grillipihdit & vanha vauvan harsoliina.

Omenoiden vallankumous

Niitä on niin gauhiasti että minua ihan tuppaa ahistaan!

Onneksi aika monessa kaupungissa, niin myös meillä, on nykyään Omenapörssi. Siis omenoiden oma "ostaa-myy-vaihda"-palsta, jossa omenattomat kodit & kodittomat omenat kohtaavat.

Sain tänään sitä kautta pois taas muutaman ämpärillisen ja muovikassillisen, mutta lisää piisaa!

Jokaisen puun okasta notkuvat ja osa riippuu maassa asti. Valkea kuulas on niin kypsää kamaa, etteivät pysy puussa enää ollenkaan. Punakanelit tulevat hyvää vauhtia perässä. Mutta onneksi se viherpeukalo, joka nämä vuosikymmeniä sitten istutti, ymmärsi olla laittaa sekä varhaisia että myöhäisiä lajikkeita. Kanelien jälkeen valmistuu pari puullista jotain syys- tai talviomenaa, jonka merkki on vielä selvittämättä. 

Kärhö punakanelin alla kukkii vasta nyt.

Suklainen hapankirsikkahillo

Ukko osti mulle korkeat A-tikkaat, joten taas on tullut roikuttua kirsikkapuussa katkomassa kuivia oksia ja keräämässä korkeimmilla oksilla roikkuvia punaisia pullukoita. Ja tulipa puhuttua yksi työpuhelukin siellä ylhäällä.

Suklaa-kirsikkahillo syntyi tällä ohjeella (jälleen kerran Dan Sukkerin, voiskohan ne kohta alkaa maksaa mulle?)

Anyway, ohjeessa sanotaan valmistusajaksi noin 1 tunti – tästä puoli tuntia menee kivien poistamiseen, jos teet sen nopeasti ja varaudut siihen, että työskentelytila näyttää rikospaikalta.

Ja ohjeella täyttyy 3 kpl 0,25 dl:n tölkkejä.

Minua niin kovasti ärsyynnyttää, että kovin harvassa ohjeessa tämä mainitaan.

Jätin konjakin reseptistä pois. Ja suklaata olisi ehkä voinut olla vähän vähemmänkin, mutta ainakin vielä lämpimänä tämä maistui siltä, että nuo kolme tölkkiä taitavat tyhjentyä jo ensimmäisten letunpaistojen aikana... Slurp.

Alkuperäistä mukaillen:

1 kg hapankirsikoita

1 paketti (330 g) hillo-marmeladisokeria

1 rkl sitruunamehua

75 g raastettua tummaa suklaata

- Huuhtele kirsikat ja poista kivet.

- Soseuta marjat ja sekoita ne sitruunamehun & sokerin kanssa kattilassa.

- Keitä 4 minuuttia. (No huh kun on tarkkaa! Taisin keittää 4 ja puol?)

- Ota kattila liedeltä, kuori vaahto huolellisesti ja sekoita joukkoon suklaa.

- Kaada hillo lämpimiin, hyvin pestyihin tölkkeihin. Sulje tölkit. Säilytä viileässä.

Dexter ja CSI:n kaverit osaavat jälkien perusteella kertoa, missä kohtaa tekijä on seissyt.

Suklaan raastaminen on sottaista hommaa, joten se kannattaa mahdollisuuksien
mukaan ulkoistaa. Tässäkin aviomiehet ovat käteviä.

Vaahtoa tulee paljon.

Post scriptum: Sopii myös ihan tavallisen pullan päälle levitettynä. Slurp.