Kirpputori Kaksi ruusua

Valoisaa aikaa ja sinistä itsenäisyyspäivää!

Jesh, kynttilä- ja jouluvalofriikki on päästetty irti!

Weecos – kestävämpi kauppapaikka

Pikakelauksella täältä uudesta ekologisesta, eettisestä ja kestävästä nettikauppapaikasta löytyy varsin mielenkiintoista ostettavaa. On käsintekijöitä, kierrätysaatetta ja vintagea.

Karkki ja kepponen!

Meillä tehtiin ensimmäistä kertaa Halloween-kurpitsalyhty, joka oli samalla myös eka oman maan kurpitsa. Oikein ekoa, eikös totta!

Arkistojen kätköistä: evakon taivas

Tämäkin postaus on taas löytö julkaisemattomien luonnosten aarrearkusta – eräänlainen osavuosikatsaus evakkoasumiseen. Kun muutimme evakkoon hometalosta, luulimme vielä korjaavamme vanhan talon. Evakkoretki muuttui pian pidempiaikaiseksi asumiseksi, lopulta lähes tarkalleen kokonaiseksi vuodeksi (Ei muuten ole helppoa saada vuokra-asuntoa, jos aloittaa puhelun sanoilla: "En vielä tiedä kuinka lyhyeksi aikaa tarvitsemme..."

Materiaalitori(t) kierrättäjille

Eli "mulle roska on toiselle aarre".

Aiemman paskat kirppislöydöt -postauksen innoittamana: kai te ihan oikeasti tiedätte, että lähes kaiken voi kierrättää? Että maailmassa on aika paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat kaikenlaista, mitä sinä jatkuvasti heität roskiin (ja että kaatopaikat alkavat ihan oikeasti olla täynnä kaikkea, minkä olisi voinut käyttää vielä johonkin muuhun?)

Enkä puhu nyt sohvasta, joka oli hylätty UFFin laatikon taakse tai uunista, jonka päätyi metsikköön. (Niistä ei voi enää kuin ajatella ihmisten älyttömyyttä, varsinkin kun esim. pääkaupunkiseudun, ja varmaan monen muunkin seudun Kierrätyskeskus HAKEE NE ILMAISEKSI POIS.)

Tarkoitan nyt tyhjiä kahvipaketteja, nappeja ja helmiä, naarmuisia CD-levyjä, rikkinäisiä kumisaappaita ja revenneitä farkkuja. Ja vaikkapa astmalääkeannostelijan sisältä löytyviä kierrejousia.

Facebookista löytyy esim. ryhmä nimeltä Materiaalitori kierrättäjille, jossa annetaan/vaihdetaan/kerätään kaikkea, jota voidaan käyttää askarteluun ja käsitöihin. Materiaalitorilla on sekä valtakunnallinen että paikallisia ryhmiä, jotka tietysti ovat parempia, koska postimaksut ja bensat säästyvät. Löydät oman Materiaalitorisi aika helposti:

Esimerkiksi Uudenmaan ryhmässä etsitään ja otetaan tällä hetkellä vastaan esim. juomatölkkien klipsuja ja tyhjiä kahvi- ja kissanruokapakkauksia, vanhoja joulukortteja, VHS-kasetteja (matonkuteiksi), kinder-munapalloja ja muuta pääsiäismunista löytyvää, palapelien irtopaloja ja rikkinäisiä lastenkirjoja... ja esim. "tarvikkeita toiminnalliseen matematiikkaan ... vain mielikuvitus on rajana".

Nämä eivät siis ole pelkästään yksittäisiä ihmisiä, jotka tekevät itse käsin. Myös erilaiset päiväkodit ja koulut, kuvataidekoulut, työpajat ja harrasteryhmät etsivät jatkuvasti ihan kaikenlaista materiaalia askarteluun. Vai luulitteko, että niiden tarhassa tehtyjen veskipaperirullataideteosten materiaali on ostettu kaupungin rahoilla jostain vessapaperirullakaupasta?

Lainaus eräästä Materiaalitorille postatusta kirjoituksesta:

"Pienenä vinkkinä haluan kertoa, että lähes kaikki Suomen vammaisyhdistykset painivat epätoivoisesti varojen niukkuuden kanssa. Halua olisi toiminnan järjestämiseen sairaille ja vammaisille, mutta rahaa ei. Lahjoitusmateriaaleista valmistettujen tuotteiden myynti myyjäisissä tuo pienen tarpeellisen lisän kassaan. Valmistaminen sinänsä on jo kuntouttavaa toimintaa, ja vielä mukavampaa, jos ei tarvitse murehtia raaka-aineiden hintaa. Tuotto käytetään yhdistysten jäsenten hyväksi virkistystoimintaan.

Jäsenistön korkean iän takia monestakaan yhdistyksestä löydy henkilöä, joka osaisi netistä hakea lahjoitustarvikkeita. Joskus postittaminenkin on hyvin epätaloudellista, postimaksut nousevat kalliimmiksi kuin itse tuote. Omalla paikkakunnallasi on melko varmasti joku potilas- tai vammaisyhdistys, jolle voisit myös materiaalia tarjota. Kannattaa siis kysyä paikallisilta hyväntekeväisyysjärjestöiltä, olisiko heillä tarvetta materiaalille, josta olet luopumassa."

You get the point? Joten seuraavan kerran, kun takistasi irtoaa nappi ja olet heittämässä sitä roskiin (pahimmassa tapauksessa koko takkia), mieti uudelleen.

Kiitos ja anteeksi paasaus.

Ikea *****#%!****

Ja niin paljon kuin minä olen sitä Ikean keittiön ihanuutta ja hyvyyttä ja toimivuutta ja ties mitä hehkuttanut. No arvatkaapas mitä. Ikea uusi keittiömallistonsa kokonaan. Jo keväällä, niihin aikoihin, kun meidän keittiömme valmistui.

Faktum-sarjaa mainostettiin sillä, että ihan kaikki sopii kaiken kanssa yhteen. Missään vaiheessa asiakkaalle, joka oli rakentamassa kokonaista uutta Faktum-kokonaisuutta, siis tekemässä suhteellisen isoa tilausta keittiön (ja kodinhoitohuoneen) kaapistoista, ei KUKAAN, ei keittiösuunnitteluosastolla, ei lukuisissa puhelinkeskusteluissa asiakaspalvelun kanssa, ei asiakassuhteen jälkihoitosähköposteissa maininnut:

"Hei muistithan ostaa varmasti kaikki tarvitsemasi osat,

koska tämä koko sarja poistetaan ihan just ja sitten niitä ei enää saa."

Jep. Maaliskuussa tuli Metod. TÄYSIN UUSI, VAU, ENNENÄKEMÄTÖN (ja pssst, täysin yhteensopimaton vanhan sarjan kanssa). Ja samaan aikaan Faktum katosi, hiljaisuudessa, Metodista pidetyn mökkälän taustalla. Olemme siis neljää hyllylevyä vaille valmiit. Koska tiukassa raksarahatilaneteessa täytyy pririoisoida, mitä ostetaan tämän kuun liksasta ja mitä ilman pärjätään vielä kuukausi. Noita neljää hyllylevyä en enää saa. Ruotsista jostain varastosta kuulemma löytyisi, mutta "ei kannata tilata noin vähää kerralla".

Murinaa.

Pala historiaa

Minun on pitänyt kuvata kaikki vanhasta talosta mukaan otetut "vanhat, alkuperäiset asiat", mm. wc-paperiteline, metalliset koukkunaulakot sekä tämä olohuoneen seinästä pelastettu pala eristyspahvia, ja kirjoittaa niistä kaikista yksi kokoelmapostaus. Kuluneen viikon tapahtumien jälkeen tämä kehystetty muisto ansaitsi kuitenkin ikioman kuvaussessionsa.

Lisätietoa Gummitehtaan ja Nokian yhteisistä vaiheista mm. täältä Wikipediasta.

Ne pas**t kirppislöydöt

Paskat kirppislöydöt on blogi, jota seuraan ja kikatan. Toki sielläkin nykyään joskus väännetään väkisin paskaa ihan ok-kirppislöydöistä (ja samalla paljastetaan joidenkin ihmisten kummallinen käsitys uuden ja käytetyn tavaran välisestä erosta ja siitä, että mitä kaikkea oikeasti voi kierrättää* – ei se ole tyhmä joka myy vaan se joka ei ymmärrä miksi myydään). 

Tässä muutamia omia bongauksia – eivät toki löytöinä ihan paskoja, mutta ainakin teksteiltään hauskoja:

Kiitos selvennyksestä, luulinkin niitä villapipoiksi.

*Ja siis kyllä, lähes kaiken voi kierrättää, jopa tyhjät kahvipussit voi viedä kierrätyskeskukseen. Ajatelkaapa, joku ihan oikeasti valmistaa niistä uusia tuotteita, joita joku toinen sitten ostaa, oho.

Gloria Blog Awards – käytä ääntäsi!

Gloria Blog Awards on täällä taas. Ja tällä kertaa voit "lukijoiden suosikkiblogiksi" äänestää ihan mitä tahansa blogia, kolmessa eri kategoriassa.

Minun ääneni sisustusääneni menee (kisan tuomaristonkin ehdolle asettamalle) Diagnoosi Sisustusmanialle. Ei pelkästään siksi, että blogi on mahtava, vaan myös henkilökohtaisista syistä. Tutustuin sisustusmaanikkoon sattumalta talokatastofimme aikoihin. Olin siis jo aiemmin lukenut blogia löydettyäni sen sattumalta (muistaakseni googlen hakusanalla "puukori"), ja kun talohuolemme alkoivat, sattui jossain akkainlehdessä olemaan juttu otsikolla "hometalosta unelmakodiksi". Pakkohan se oli lukea, vaikka lehti oli jo menossa roskikseen. Huomasin heti ensimmäisestä kuvasta, että tämähän on tutun näköistä, ja artikkelista päätellen tyyppi vielä asuukin jossain lähiseudulla! En kauaa miettinyt, vaan otin yhteyttä – sain vinkkejä, apua, olkapään ja uuden ystävän (jolle toki olen myös hieman avoimesti kateellinenkin, koska hän saa asua vanhassa talossa ja minä en...)

Ruokaääneni menee Kulinaarille. Hän on paitsi hyvä ystävä, myös pelastanut monesta ruokapulasta. Eikä pelkästään neuvoilla vaan myös työnteolla, esim. näillä parhailla koskaan maistamillani voileipäkakuilla.

Olen siis äänissäni hyvinkin puolueellinen ja otan tämän henkilökohtaisesti. Mutta eikös se ole vähän tarkoituskin? Blogit ovat huvia ja viihdettä, niihin on henkilökohtainen suhde, ne tuovat iloa ja apua elämään. Kiitos siis molemmille olemassaolosta!

P.s. Tyyliblogiääneni menee Freelancer's Fashionille. Siitä ei epäilystäkään. Kirjoittaja on myös "opiskeluaikojen puolituttu", mutta sillä ei ole tässä merkitystä. Vain tyylillä. Näette kun katsotte!

Asuntomessut 2013, osa 3: pari kivaa ajatusta

Alla osittain samaa ja osittain uutta, siis pari mukavaa ideaa, jotka ainakin jollain tavalla sovelletaan meillekin...

Viljelylaatikot. Tomaatit aurinkoiselle etelärinteelle. Nam.

Visapaja valmistaa magneeteilla toisiinsa liitettäviä kattausalustoja, joista saa välikiilojen avulla myös mutkittelevia. Näitä kun saisi vielä valkoisina, niin ostaisin.

Nyt tiedän, mitä teen ylimääräisille Lundia-tikkaille.

Pienet kaapit katonrajassa täyttävät turhan tilan ja kätkevät turhan tavaran. Joulukoristeille, skumppalaseille, omelukoneelle, silitysraudalle... ja kaikelle muulle, mitä kunnon perheenäiti käyttää vain kerran vuodessa.

(Kyllä, ihan tarkoituksella siinä lukee omelukone. Ostin vuosia sitten kirppikseltä kyseisen laitteen, ja hintalapussa luki "omelukone 100 mk". Siitä lähtien se on meidän perheessä ollut tuolla nimellä.)

Maalaus suoraan seinään. Osa ulkoa näkyvää maisemaa. 

 

Betoniset, ihan muuhun käyttöön tarkoitetut asiat osana sisustusta.

Musta sisäkatto...

...ja kupariset huonekalut. Ja puun oksat maljakossa. Niin, pitääkö niiden aina olla kukkia?

Molemmat ylläolevat Deko-lehden sisustamasta Maja-talosta (heh), josta voit lukea lisää vaikkapa täältä.

Asuntomessut 2013, osa 2: mustavalkoista ja turkoosia, puuta ja betonia. Sekä yksi pohjapiirros ja paljon tarroja.

Se on kuulkaa värien käyttö nyt kielletty sisustuksessa.

Paitsi turkoosin ja muutaman muun sitä lähellä olevan sinisen. Ja ihan muutamaa pinkkiäkin saa käyttää, mutta niiden kanssa pitääkin sitten mennä överiksi. Muutama makuu- ja kylpyhuonekin oli siihen tapaan sisustettu, että ei ihme jos ukon tekee mieli karata välillä autotalliin tai parin neliön tekniseen tilaan muka jotain nikkaroimaan.

Ja se on kuulkaa nyt aivan pakko laittaa tarroja seinille. Älkää luulko, että inhoaisin sisustustarroja. Ehei, itse asiassa niitä on paljon kivojakin. Tykkään minä leipoakin, mutta en minä silti halua, että keittiöni seinällä lukee lehmänkokoisilla kirjaimilla "muffinssi". Kun olet kävellyt läpi kymmeniä taloja, joissa lähes jokaisessa on seinätarroja lähes joka huoneessa, tunnet hetkellistä vihaa jopa lapsesi tarrakirjaa kohtaan.

Kaiken kaikkiaan, tuntuu kuin kaikki 29 taloa olisi tehnyt sama sisustussuunnittelija. Hänellä on meneillään vaalea tai valko-musta (osittain vielä korkeakiiltoinen) kausi – höystettynä tarroilla, puupinnoilla ja turkoosilla. (Ainoa?) mielenkiintoinen asia: betonilattiat sisätiloissa muutamassa kohteessa. 

Tässä vaiheessa muistutus itselle: nämä ovat asuntomessut, eivät sisustusmessut. No... tarjolla on 29 taloa, joissa melkein kaikissa on sama pohjapiirros. Muistaakseni tämän tyyppistä pohjaa ei löytynyt Kastellin lisäksi kuin yhdeltä muulta talotoimittajalta silloin, kun me teimme valintaa? Nopeasti selitettynä: eteisestä avautuu pitkä olokeittiö, jonka kaikki ikkunat ovat samaan suuntaan, ja kaikki makkarit on sijoitettu toiselle pitkittäispuolelle taloa. Nyt niitä on joka valmistajalla, ja se jos mikä tekee asuntojen erilaisuutta tutkiskelevan messukävijän visiitistä vähän tylsähkön (varsinkin kun se pohjapiirros on ihan sama, minkä näkee joka päivä kotiin tullessaan).

Joten pitkittäisiä olokeittiöitä ja betonilattioita, turkooseja ja tarraseiniä, olkaapa niin hyvät:

 

 

 

 

 

 

 

He hee, tämäpä onkin tapetti!