Wanha Naantali Kauppa

Muumimaailma hoidettiin to-do-listalta pois jo alkukesästä, mutta se ei nyt kuulu tänne. Sen sijaan tänne kuuluu aivan valloittavan ihana putiikki Naantalin vanhasta kaupungista: Wanha Naantali Kauppa. Tuttu varmaan kaikille Naantalin kävijöille, mutta kirjoittamisen arvoinen. Melkein kävelin kaupan ohi, koska ulkoseinässä komeilevat Suomen liput edustavat puistattavasti matkamuistokauppojen maailmaa... Samaa viestii eteisen I heart Naantali -t-paitojen rekki. Seuraavaksi on tarjolla retro-uusiokrääsää – mutta kas, vieressä onkin oikeasti vanhoja keräilyhahmoja ja -autoja?

 

Kaiken muovisen bobbleheadbettyboopin ja peltisen elvismarilynin joukosta löytyy äärimmäisen mielenkiintoista tongittavaa. Esimerkiksi vanhoja naistenlehtiä siististi jaoteltuna vuosikymmenien mukaan. 

 

Huomio huomio, te kaikki McDonalds-kampanjalasienne kanssa pähkäilevät: niillä näyttää olevan keräilyarvoa jo nyt. 

 

Takahuoneessa avautuu varsinainen Disney-fanin märkä uni. On pehmolelua ja keksipurkkia, joulupalloa ja keräilyankkaa, uutta ja vanhaa, ainutlaatuista ja tusinaa.

 

Ja joulukoristeita, toki! Onhan nyt kesäkuu!

 

Ihan kaikki suinkaan ei ole myynnissä. Jos oikein ymmärsin, kauppa on saanut alkunsa omistajan keräilyinnosta, ja kokoelmaa on myös esillä. Wanhalla Naantali Kaupalla on myös nettikauppa Nostagiashop, ja Facebook-sivu, joka löytyy täältä.

 

Tuliaisia itselle ja talolle. (Mainiot mansikkakarkit syötiin jo.)

Omenankehrääjäkoi, osa 2

Jassoo ja terve vaan. Nyt se paskiainen on palannut, viime vuotta pahempana. Seittipesiä on jokaisessa omenapuussa. Mäntysuoparuiskutus olisi ollut paree tehdä ennen kukintaa, mutta nyt jäi myöhäiselle. (Ja se Marttojen niksihän löytyi täältä.)

"Syötyään puun lähes lehdettömäksi toukat laskeutuvat seitin varassa maahan", sanottiin jossain vinkkikeskustelussa. Joo varmaan, mutta ne tekevät sitä myös silloin, kun nappaat kiinni seittikasasta. Yrittävät livistää, saakelin kusipäät. Keiku siinä sitten parin metrin korkeudessa sakset kädessä ja suihkepullo toisessa, kun ilman halki kohti naamaasi leijuu kymmenen kiemurtelevaa toukkaa.

Olen siis kiipeillyt pari iltaa puissa. Ja repinyt lehtiä ja leikannut oksia. Ja ruiskuttanut mäntysuopaa. Nyt muuten tuoksuu piha puhtaalta. "Mitäs sinä teit tänään? Minäpä pesin omenapuuni." Ekan illan murharetken saalis jäi vaaleassa muovipussissa pihalle, ja seuraavana päivänä kun tulin töistä, eloonjääneet ryömivät pussin päällä. Yök. Kakkossatsi joutui mustaan muovipussiin, joka oli täynnä mäntysuopaa, ja joka suljettiin vielä toiseen mustaan muovipussiin. Toivottavasti huomenna on hellettä. Häh häh hää.

Tämä tyyppi saattaa pahimmassa tapauksessa kietoa koko ompun sellaiseksi lehdettömäksi kummituspuuksi kuin lähisukulaisensa tuomenkehrääjäkoi tekee tuomille. Kuvat ovat ällöjä, mutteivät läheskään niin ällöjä kuin mitä tulee vastaan googlen kuvissa haulla "Yponomeuta malinellus".

Raparperipiirakka nro. 1

Note to self, osa 1:

induktioliedelläpä et pystykään sulattamaan sitä rasvaa niin kuin aiemmin, siis suoraan teräsmitassa. Pitää laittaa alle liedelle sopiva kattila ja siihen vettä...

Note to self, osa 2:

Jos ammattilaisten tekemässä ohjeessa sanotaan, että "jätä reseptistä vesi pois käyttäessäsi vesipitoisempaa alkukesän raparperia", niin usko niitä ammattilaisia, hyvänen aika. Muuten tulee silleen jännästi löysä piirakka.

Note to self, osa 3:

Tee tätä uudelleen!

Todella helppo, oikein herkullinen perusperusohje 10–12 hengelle

(tässä Valion alkuperäinen)

Pohja:

1 muna

1 1/2 dl sokeria

3/4 dl sulatettua Oivariinia

2 dl luomumaitoa

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

Täyte:

7 dl raparperipaloja

2 dl sokeria

vajaa 1/2 dl vettä

Keitä paloitelluista raparpereista, sokerista ja vedestä sakea hilloke. Jäähdytä haaleaksi. (En jäähdyttänyt kovin kauaa. Tähän olisin muutenkin tarvinnut vähän lisäohjeita. "Sakea hilloke" jäi vähän epäselväksi, joko raparperipalat olivat liian isoja tai kärsivällisyys ei riittänyt, joka tapauksessa vetelin ne lopulta tehosekoittimella muusiksi, jolloin koko homma meni liian nestemäiseksi.)

Jos käytät alkukesän raparperia, joka on vesipitoisempaa, tee näin:
Pehmitä raparperipaloja sokerin kanssa (jätä vesi pois) laakeassa astiassa mikrossa 5–8 min. Mikäli nestettä irtoaa paljon, valuta se pois ja käytä esim. kiisseliin tai mehuna. Jäähdytä. (No kyllä. Just tämä olis pitänyt tajuta.)

Sekoita muna ja sokeri. Lisää Oivariini, maito ja jauho-leivinjauheseos nopeasti sekoittaen. Kaada taikina voideltuun vuokaan (halk. 27–30 cm). Kaada päälle täyte. Paista 175 asteessa 30–35 min. (Taikina tuntui jäävän todella löysäksi, ja sitä oli mahdoton nostaa vuoan reunoille. Lopputulosta tuo ei kuitenkaan haitannut, varsinkin kun täyte oli niin löysää, että se oikeastaan sekoittui taikinaan. Paistoin 40 min, olisi saanut olla ehkä vielä kauemminkin.)

Tarjoa raparperipiirakka haaleana vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa. (Ehei, vaan tarjoiluun Ben & Jerry's The Vermonster -jäätelöä! Maistui sen verran hyvälle, että seuraavaan raparperipiirakkaan meinaan paiskata jo taikinaan ja täytteeseen mukaan vaniljaa, vaahterasiirappia & pekaanipähkinöitä. Nami nami.)

Vuosikatsaus 2: toukokuusta toukokuuhun

Joka päivä jaksan ihmetellä sitä, kuinka paljon yhdessä vuodessa voi tapahtua. Kuvasin uudelleen muutamia kuvia. Ylemmät kuvat ovat toukokuun alkupuolelta tai puolivälistä 2012, alemmat tämän vuoden toukokuun puolivälistä ja lopulta.

Ennen – jälkeen: keskipiha ja vanha kaivo.

Tästä näkee hyvin, kuinka paljon taloa piti nostaa.  

• • • • • • • • •

Ennen – jälkeen: yläpiha

Vasemmassa reunassa näkyy luumupuu, muuten tässä ei juuri mitään samaa olekaan. Tein viime kesänä päivätolkulla töitä, jotta sain ylätontin ryteikön siivottua, ja kyllähän siihen oikein kiva terassialue vielä saadaan. Nyt ukko on kaivanut hauikset ryskyen muotoa portaille, ja pari päivää sitten saapui (jälleen) sorakuorma pihaan.

• • • • • • • • •

Ennen – jälkeen: "takapiha" eli näkymä kadun puolelta.

Vanhan talon seinässä näkyy hieman erisävyisenä uusi maali ja laudoitus. Alue, joka ehdittiin jo korjata, ulottui alakerran ikkunoiden alta ylös parvekkeeseen asti.