Järjestykseen, kipin kopin!

Sisustuslehdessä jos toisessakin aina silloin tällöin vinkataan, että ota kuva kengistä ja liimaa se kenkälaatikon päätyyn. Näppärää, mutta keskenään erilaiset laatikot muodostavat ruman sekamelskan, joten laatikoidenhan on oltava samanlaisia, eikö? Sitä paitsi kaikki kenkälaatikkoni menivät vanhasta talosta roskiin. 

Yhtenä kauniina viime syksyn shoppailupäivänä lorvin kauppakeskuksessa Spirit Storen ohi ja äkkäsin, että kaikki eivät ota kenkälaatikkoa mukaansa: ihania pinkki-mustaraidallisia bokseja oli rutattuna rullakollinen. Kassaneiti oli enemmän kuin mielissään, kun kysyin voisinko tulla hakemaan parin seuraavan päivän aikana niin paljon kuin vain saisin kulkemaan. Varsinainen näky olinkin, kun roudasin kassitolkulla lootia junalla ja polkupyörällä. Kuvaussession hoidin jo talvella evakkoasunnossa. Sen jälkeen hankittuja en jaksanut kuvata, vaan piirsin lappuun ääriviivat ja annoin lapsen värittää. Ja nyt ne ovat vihdoin hyllyssä, järjestyksessä, kuvan kera. Eikä mene enää hermo aamukiireessä.

Avaruuslintu ja sen munat

Pyöreä, sininen ompelupöydän jakkara
odottelee ompelupöytää kodinhoitohuoneessa.

Olen etsinyt täydellistä tapettia toiseen veskiin. Sen pitää olla vaalea ja henkiä jotakin mennyttä vuosikymmentä. Siinä pitää olla sinistä ja harmaata, koska ne ovat kodinhoitohuoneen ja sen yhteydessä olevan veskin päävärit. Mutta sininen ja harmaa eivät saa olla liian hallitsevia. Siinä pitää olla myös pyöreitä muotoja, ja sen on pakko sopia erilaisten sinisten, turkoosien, vedenvihreiden ja metallisävyjen kanssa. Ja kaiken lisäksi olisi kiva, jos siinä olisi jokin hauska, omituinen tai muuten vaan meille sopiva juju. 

Tehtävä mahdoton? Ehei. Tapettitalo ei pettänyt taaskaan. Mallipala tuli postissa parissa päivässä, ja tiesin heti kirjekuorta raottaessani, että etsintä oli päättynyt. Tämä on Avaruuslintu 70-luvulta (suunnittelija Ritva Kronlund), mutta se henkii mielestäni jotain vanhempaa.

60-luvun peili otettiin mukaan vanhasta talosta.

Et ehkä tiedä, mikä on Avaruuslintu, mutta tässä näet sen munia:

10 000, kilin kolin!

Kappas vain, 10 000 sivun katselua meni rikki! Sen kunniaksi voisin ehkä järjestää jonkun kivan arvonnan niin kuin kunnon bloggarin kuuluu? Mutta koska ei ole mitään arvottavaa, niin tässäpä sen sijaan maistiaisia wc:n sisustuksesta:

Vappumuistoja

Hyvää vappua! Työn juhlan kunniaksi hieman raksatyömuistoja tasan vuoden takaa. Ja yksi kirja rintamamiestalon kunnostajille – se vasta työtä onkin!


Kirja, jonka olisin ostanut, jos elämä olisi toisin. Alkuvuodesta 2013 julkaistu Hannu Rinteen "Perinnemestarin rintamamiestalo" (WSOY). Kuva toukokuun Koti ja keittiö -lehdestä (joka on muuten yksi lemppareistani.)

Vappupäivänä vuosi sitten vanha talo oli täynnä työmeininkiä. Kakluunin purkaminen oli kovaa työtä, mutta onneksi joku sen sentään halusi tehdä ja antaa ihan käyttökelpoiselle takalle uuden elämän. Hatunnosto tämän työn tekijälle – onneksi työmiehen haalarit roikkuvat sentään juhlapäivänä naulassa.

Kovaa työtä tehtiin myös talon tyhjentämisessä. 

Tässä enää pahvikasat odottelevat jaksavaa työmiestä kantamaan ne pois.

Ulkotyötä: sähkötyömiehille piirrettiin maahan viivoja heidän työnsä helpottamiseksi.

"Ota minusta vielä viimeinen kuva talon kanssa.

Tästä se työ vasta alkaa."