torstai 12. tammikuuta 2012

Piru on irti






Mmmmitä hemmettiä, minunhan piti olla kukkaronnyörit tiukasti kiinni?

Mutta toisaalta, jos olen jo aiemmin päättänyt säästää johonkin, jonka ostan joka tapauksessa sitten kun taas on varaa, niin onko se kovin suuri paha jos ostan sen kuitenkin nyt kun se on tarjouksessa?
(Tällä logiikalla olen perustellut itselleni aika monet kenkäostoksetkin. Toimii aina.)

Jottamutta siinä sen kummempia. Isäntä soitti aamupäivällä: "Duunikaveri just kertoi, että Kodin Ykkösessä on Diablo miinus 30%. Haenko pois?" Kun Diablo-paketti sitten illemmalla saapui kotiin, käytiin seuraavanlainen keskustelu:
- Voi hemmetti, mun piti soittaa sulle takas että älä haekaan.
- No mä nyt hain jo.
- No kun mä mietin että ei meillä kyllä ole nyt varaa.
- He he he. Se miinus kolkyt prossaa olikin ollut eilen.
- ????
- Tänään oli miinus nelkyt prossaa.
- Älä viitti.
- Joo. Avataanko?
- No katotaan nyt sitten kun se kerran siinä on. Ei saatana se on hienompi ku kuvassa.
- Kokeillaanko paikalleen?

Joten logiikalla, jolla olen kenkäostoksetkin jo (kymmeniä kertoja) perustellut, Diablo-valaisin jää meille, siihen ruokapöydän päälle. Ympäristö sille on jo kertaalleen suunniteltu: keittiö täällä tulee jossain vaiheessa näyttämään samalta kuin edellinenkin keittiö.

P.S. Oikeesti hei, kuinka lapsellisen innostunut yhdestä lampusta voi olla? Kyllä voi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti