Mitä jäljelle jää...

Vanha

Uusi

Näinhän se sitten vaan meni. Ehdimme asua Elon huvilassa noin neljä kuukautta. Ensimmäiset ongelmat havaittiin jo muuton aikoihin ja ne konkretisoituivat vain parin viikon asumisen jälkeen. Ja mitä enemmän avattiin, sitä enemmän tuli vastaan.

Poskiontelontulehduksia, nenäverenvuotoa, silmien kutinaa. Mitään suurempia terveysongelmia ei ole vielä ilmennyt, toivotaan ettei tule myöheminkään. Sydämen särkymistä ei lasketa terveysongelmaksi, koska sekin korjaantuu aikanaan. Kuulin jostain, että ihmiseltä menee n. 3 kuukautta päästä yli kriisistä. Ja kylläpä tässä on tullutkin itkettyä talven aikana. Jossain vaiheessa vielä kuvittelimme, että vanhassa vara parempi, senkun korjataan vaan. Ja kyllä, olen sen panukailani lukenut ja tiedän, että vanhan puutalon voi aina korjata. Mutta joskus on pakko tehdä isompia päätöksiä ja ottaa huomioon isompia asioita. Erään Hengitysliiton homekorjausneuvojan suositteleman korjausasiantuntijan sanoin: "En voi ottaa tällaista projektia nyt vastaan, mutta tapana on ollut kehottaa asiakasta miettimään tarkasti haluaako hommaan ryhtyä, jos korjauskustannus ylittää talon arvon. Teillä tämä olisi tullut vastaan."
 
Joten... nyt on uudesta jo sopimus tehty. Enää ei tarvitse pestä hiuksia joka aamu, koska niihin ei evakkoasunnossa tartu homeenhajua yön aikana. Nyt vaan tehdään hullun lailla alustavia töitä ennen kuin Kastellin pystysporukka pääsee paikalle.

Mitähän muuta? Olen leikannut ensimmäisen kerran omenapuut, löytänyt tontin reunalta raparperin, kääntänyt kompostia ja kantanut käsittämättömän määrän tavaraa roskikseen. Olen jo melkein suunnitellut uuden talon sisustuksen ja siirtänyt aikamoisen kasan tulppaaneja ja unikkoja vanhan talon reunalta pois uuden alta. Olen päättänyt uuden talon sähköpistokkeiden paikat.

Kyllä se siitä, niin kuin sanotaan. Elämä on, ja elämä voittaa.