Olipa kerran vanha tuoli, joka oli vuosikymmentensä reissuissa rähjääntynyt. Tulipa kerran myös päivä, kun tuoli pääsi uudistukseen ja kauneusleikkaukseen – ja siinä samalla säästyi lopulliselta kuolemantuomiolta. Jos se nimittäin olisi muuttanut omistajiensa kanssa hometaloon, se olisi varmaankin tullut sieltä ulos vain polttopuiksi.
Vaan niin tuoli matkasi oppilastyöksi paikkaan, jossa se asui evakossa kokonaisen vuoden. Sillä välin sen omistajat ehtivät muuttaa unelmakotiinsa, purkaa unelmakotinsa ja rakentaa uuden unelmakotinsa. Ja eräänä päivä saapui sähköposti:
Tarkkasilmäiset ehkä tästä bongasivatkin sen oleellisen. Nuo sanat: "jouluksi kotiin".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti