Vuoden viimeinen

Tänään on tutkittu vinttiä, tavattu kavereita,

testattu uusien kattotikkaiden kestävyys,

kyläilty naapurissa ensimmäistä kertaa, 

poltettu kynttilöitä, siivottu kaappeja...

ja kutakuinkin muutaman minuutin kuluttua

minä ja kamerani lähdemme metsästämään raketteja ;) 

Ihanaa tulevaa vuotta kaikille!

Keittiöunelmia

Ou nou, internet on vaarallinen paikka, sieltä löytää kaikkea mitä ei vielä tiennyt tarvitsevansa. Tämän päivän idean kunniaksi toinen postaus, joka on oikeastaan vain linkki Rustican keittiösivuille sekä ihan pienen pieni kuva, kun ei uskalla vielä kovin isosti unelmoida...

Ennen - jälkeen, osa 2: aula

Aula.

Ennen ja jälkeen (=edelleen keskeneräisenä)... 

...ja siinä välissä.

Tapetin olen löytänyt joskus kierrätyskeskuksesta, ja ostin sen silloin ihan muuhun tarkoitukseen edelliseen asuntoon. Ja kun se pääsi täällä aulan seinälle, hupsis, se loppui kesken! Mutta jälleen kerran, ei se niin nokonuukaa. Teen paljaaseen ylänurkkaan taulun, jossa on valokuva samasta tapetista. Mutta en vielä. Ensin selvitetään taas lisää ongelmia, mikä taas tarkoittaa sitä, että valokuva saattaakin yhtäkkiä jäädä ainoaksi asiaksi, mitä tästä tapetista on enää jäljellä. Vaikka Kierrätyskeskus on ihan mahtava paikka, niin sieltä ei voi mennä hakemaan lisää, kun tavara loppuu...

Myrskyn jälkeen...

...on poutasää. Tiedoksi ulkomailla jouluansa viettäville, että Suomen yli pyyhkäisi Tapaninpäivänä kutakuinkin kohtalaisen kamala myrsky. Uutisissa ei juuri muusta puhuta, ja tuntuu että puoli Suomea on ilman sähköä. Kauppoja ja bensa-asemia on suljettu sähkökatkojen vuoksi, VR on sekaisin (mikä nyt ei sinänsä ole yllättävää). Mieheni tädin talo sai päälleen kaksi vanhaa suurta kuusta, ja ympäri heidän tonttiansa kaatuili vielä aika paljon muitakin. Kaverit soittivat iltapäivällä: "Saataiskos lämmintä kahvia teiltä, kun ollaan istuttu pimeässä ja syöty kylmiä ruokia aamuseitsemästä asti - nyt taitaa olla palokunta jo saanut ainakin yhden tien auki että päästäis täältä pois..."

Meillä ollaan kunnossa. Ainoastaan koristekaivo ja lintulauta menettivät kattonsa, ja talonvahtipeikko on nyt siipipuoli.

Mitä vanhaan puutaloon muuttava pelkää eniten? Homeongelmia vai putkien hajoamista, tulipaloja vai hirmumyrskyjä? En osaa sanoa. Keräilin kuistille unohtuneita kuravaatteita aamulla puutarhan eri nurkista ja ihmettelin, kuinka onnekkaita tällä kertaa oltiin ja nyt ainakin tiedetään, että talo kestää aika paljon. Toivotaan, etä nuo tien toisella puolella kasvavat jättikuusetkin kestävät – koska jäämme nyt innolla odottelemaan seuraava myrskyä. Sen pitäisi kuulemma iskeä tänään torstaina, ja olla edellistä pahempi.

Koristekaivon katto lensi. 

Samoin lintuaitan.

Ja kostoksi myrskylle tuhosimme itse vielä yhden katon.

Joulun TOP 10

Tämän joulun Top 10 -listalle satunnaisessa järjestyksessä nousevat...

Pitkät puutarhasakset omenapuiden leikkaamiseen

Kirja täynnä muffinssi- ja juustokakkureseptejä

Ex-naapurin "perinteinen" Jouluglögi

Fiilis aka tunnelma

Mummun 50-luvun herkät lasiset kuusenkoristeet, jotka muuttivat meille 

Seinäkalenteri, jonka kehtaa laittaa seinälle: vanhoja mustavalkokuvia Helsingistä

Kolme sukupolvea leipomassa yhdessä

Eka ihan itse tehty laatikko (onnistui!) 

Se ilme tyttären kasvoilla, kun mummolassa käynnin aikana olkkarin pöydälle olikin ilmestynyt vielä jättimäinen lahja

Ja tietenkin klassikot telkkarissa:

Joulunodotusta...

Ou nou, nyt se on kai tunnustettava: minä rakastan joulua. Myös sen valmistelua. Kun saan etsiä ja laittaa paikoilleen koristeet. Niitä saa olla paljon, muttei liikaa, niiden pitää olla "läsnä muttei paikalla", olemassa muttei liian näkyvillä. Tervetuloa siis joulukoristekierrokselle!

Ovessa on kiva olla jotain, mutta kuusenoksakranssit eivät ole lähellä sydäntä
(oli niissä sitten anuharkin "monikäyttöisiä punatulkkuja" tai ei...)

Uutta ja vanhaa, tiimari meets kirppis

Vanha rautainen kuusenjalka painaa varmaan enemmän kuin kuusi itse.

Ylioppilaskukat ovat vaihtuneet joulukukiksi – tai niiden viimeiset osat ovat saaneet uuden elämän koristeina.

Tästä kimpusta gerberat ja ruusut kuihtuivat, mutta vihreät ja kultaiset osat jatkavat uuteen juhlaan.

Yksi lempikoristeista on vanha suklaarasia, johon keräämme joulukortit.

Yksi kortti on kuitenkin päässyt kunniapaikalle keittiöön. 

Autoharrastajien jouluhuumoria.

Ja tontut... tässä asiassa mies ja minä olemme samanlaisia. Meillä ja tonttukoristeilla on omituinen viha-pelko-rakkaus-suhde (koskee myös sauna- ja puutarhatonttuja, jotka ovat joulutonttujen serkkuja). On harvoja tonttuesineitä, joita siedän. Ne joita siedän, rakastan, ja ne ovat esillä joulusta toiseen.

Perinteiset joulupyllyt

Vihdoinkin! Nämä kaverit ovat jo vuosia odottaneet
pääsevänsä takan reunalle.

Tyttären ensimmäinen tonttu. Eihän sitä voi olla rakastamatta.

Rakastan myös kynttilöitä, tosin niitä on tullut muuton jälkeen poltettua suht vähän. Sinänsä hassua pelätä tulta puutalossa, onhan meillä hellassa tai kakluunissakin tuli melkein koko ajan. Ja rakastan jouluvaloja (paitsi jos niitä käytetään väärin kuten Kampin kauppakeskuksessa). Kotona niitäkin saa paljon, ja oho, tänään tuli taas ihan vahingossa ostettua yhdet lisää, vaalean kullan hohtoiset, metalliset ja jollain tapaa vanhan henkiset:

Ovatko nämä nyt sitten kävyn vai pisaran muotoiset? Valo on sittenkin väärän
värinen aulan puupaneelimaailmaan, joten uudet ihanuudet taitavat päästä kuuseen.

Myös pihasaunalla on oma valonsa (ja nykyään myös piipulla hattunsa!)

Joulusaunaa odotellessa... oikein valoisaa joulua!

Joulukuun pihahommia

Vähän aika sitten tuli ensilumi, joka suli parissa päivässä pois. Pikkutytön on vaikea uskoa, että tällä viikolla ei enää voikaan laskea omenapuiden välissä pulkkamäkeä.

Ei ole lunta, ei.

Jo marraskuun lopussa naureskelin, että eipä ole ennen tullut tehtyä puutarhatöitä näin myöhään talvella. Tänään, viikko ennen joulua, otin taas kuokan käteen ja seisoin vesisateessa kaivamassa maata. 

Talon edessä on ryteikkö, joka on joskus ollut kukkapenkki. Ehkä.

No no. On se vieläkin ihan kukkapenkki. Ja kun tarkemmin katsoo, keskellä näkyy
jo hieman esiinkaivettuna tämän päivän aihe ja syy, miksi kyykistelin kaatosateessa...

Siellä Vuorenkilpien keskellä seisoo vanha rautainen pata. Aika iso sellainen.

Musta tussi katosi kesken kaiken. Todennäköisesti sen löytää joku
2-vuotias, joka kokeilee sitä valkoiseen tapettiin.

Padan löytyminen selkiytti ajatuksia pihan järjestyksestä. Yllä nopea piirros muistilapuksi itselle ja presentoitavaksi ukolle. Padan ympärille portaat, joiden reunoille matalia mehikasveja, esikoita yms. Vuorikilpiä harvennetaan roimasti, ja niiden väliin istutetaan tulppaaneja, narsisseja ja lemppareitani eli liljoja. Nyt vain odotetaan kevättä, jotta nähdään, mitä siellä on jo valmiina.


Ja auringonkukkia. Todennäköisesti saunan eteen.

Toivon myös, että täällä kasvaa neliapiloita kuten edellisen kodin takapihalla. 

Ja tässä hieman opiskeltavaa talveksi.

Anyway, sitten se valitusosuus:
meille, joilla on viherpeukalo keskellä kämmentä, pitäisi olla jokin systeemi, josta helposti hakea tuntemattomat kasvit (lue: melkein kaikki). Minulta meni puoli tuntia saada selville, että tuo kukkapenkissä rehottava kaveri on Herttavuorenkilpi. Tiedoksi, että esim. Harjunpään Taimiston sivuilla (perennat.fi) olevat hakulistat "Perennat A-C", Perennat D-G" jne. EIVÄT auta silloin, kun ei tiedä mitä on hakemassa. Voisiko joku kehitellä meille kukkaidiooteille oman hakukoneen? Jossa olisi aloituskysymyksiä kuten "Etsin kasvia, jossa on a) paksut lehdet, b) ohuet lehdet tai c) tosi omituiset lehdet" ja jatkokysymyksiä kuten "Vastasit 'paksut lehdet' – ovatko ne lisäksi a) kumimaiset ja nahkeat, b) yksiväriset ja suonikkaat vai c) ihan oikeesti hei tosi omituiset?"


Siinä joululahjatoiveeni. Kiitos.


Vali(s)tusosuus nro 2:
jumaliste mun luurissa on p*ska kamera ja kaikkihan tietävät, ettei kosketusnäyttöä voi käyttää hanskat kädessä (ja siksi neropatit ovatkin kehittäneet "kosketussormihansikkaita"). No nyt selvisi lisäksi, ettei kosketusnäyttö toimi silloinkaan, kun siinä on pari sadepisaraa. Ehdotankin siis joulupukille, että voisi kehittää myös semmoisen puhelimelle sopivan minisadetakin? On se vaan niin mahottoman kätevää Suomessa, kun puhelinta ei voi käyttää kylmässä/märässä kelissä!

Juhlahumua!

Pari päivää ennen virallista muuttopäivää ihana Punkalive-lipasto näytti yksinäiseltä...

Eilen lauantaina se näytti tältä:

Siinäpä siis taas yksi syy, miksei ole paljon tullut kirjoiteltua. Viime viikot olemme iltaisin nakuttaneet tauluille nauloja, kiinnittäneet listoja, puunanneet ja putsanneet, järjestäneet, siivonneet muuton jälkiä ja vieneet turhaa pois, jotta taloon kehtaa kutsua yksien ylioppilasjuhlien verran vieraita. Ja varsin onnistuneet pirskeet saatiinkin lopulta aikaiseksi, sanoisin!

Iha itte väkersin.

Uskomattoman hyvät voileipäkakut taiteili ystäväni Kulinaari.

Onnea vielä kerran lakitetulle,

ja sanoinkuvailemattoman suuret kiitokset kaikille,

joilla oli näppinsä pelissä juhlien järjestelyissä.