Eli "mulle roska on toiselle aarre".
Aiemman paskat kirppislöydöt -postauksen innoittamana: kai te ihan oikeasti tiedätte, että lähes kaiken voi kierrättää? Että maailmassa on aika paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat kaikenlaista, mitä sinä jatkuvasti heität roskiin (ja että kaatopaikat alkavat ihan oikeasti olla täynnä kaikkea, minkä olisi voinut käyttää vielä johonkin muuhun?)
Enkä puhu nyt sohvasta, joka oli hylätty UFFin laatikon taakse tai uunista, jonka päätyi metsikköön. (Niistä ei voi enää kuin ajatella ihmisten älyttömyyttä, varsinkin kun esim. pääkaupunkiseudun, ja varmaan monen muunkin seudun Kierrätyskeskus HAKEE NE ILMAISEKSI POIS.)
Tarkoitan nyt tyhjiä kahvipaketteja, nappeja ja helmiä, naarmuisia CD-levyjä, rikkinäisiä kumisaappaita ja revenneitä farkkuja. Ja vaikkapa astmalääkeannostelijan sisältä löytyviä kierrejousia.
Facebookista löytyy esim. ryhmä nimeltä Materiaalitori kierrättäjille, jossa annetaan/vaihdetaan/kerätään kaikkea, jota voidaan käyttää askarteluun ja käsitöihin. Materiaalitorilla on sekä valtakunnallinen että paikallisia ryhmiä, jotka tietysti ovat parempia, koska postimaksut ja bensat säästyvät. Löydät oman Materiaalitorisi aika helposti:
Esimerkiksi Uudenmaan ryhmässä etsitään ja otetaan tällä hetkellä vastaan esim. juomatölkkien klipsuja ja tyhjiä kahvi- ja kissanruokapakkauksia, vanhoja joulukortteja, VHS-kasetteja (matonkuteiksi), kinder-munapalloja ja muuta pääsiäismunista löytyvää, palapelien irtopaloja ja rikkinäisiä lastenkirjoja... ja esim. "tarvikkeita toiminnalliseen matematiikkaan ... vain mielikuvitus on rajana".
Nämä eivät siis ole pelkästään yksittäisiä ihmisiä, jotka tekevät itse käsin. Myös erilaiset päiväkodit ja koulut, kuvataidekoulut, työpajat ja harrasteryhmät etsivät jatkuvasti ihan kaikenlaista materiaalia askarteluun. Vai luulitteko, että niiden tarhassa tehtyjen veskipaperirullataideteosten materiaali on ostettu kaupungin rahoilla jostain vessapaperirullakaupasta?
Lainaus eräästä Materiaalitorille postatusta kirjoituksesta:
"Pienenä
vinkkinä haluan kertoa, että lähes kaikki Suomen vammaisyhdistykset
painivat epätoivoisesti varojen niukkuuden kanssa. Halua olisi toiminnan
järjestämiseen sairaille ja vammaisille, mutta rahaa ei. Lahjoitusmateriaaleista
valmistettujen tuotteiden myynti myyjäisissä tuo pienen tarpeellisen
lisän kassaan. Valmistaminen sinänsä on jo kuntouttavaa toimintaa, ja
vielä mukavampaa, jos ei tarvitse murehtia raaka-aineiden hintaa. Tuotto
käytetään yhdistysten jäsenten hyväksi virkistystoimintaan.
Jäsenistön korkean iän takia monestakaan yhdistyksestä löydy henkilöä,
joka osaisi netistä hakea lahjoitustarvikkeita. Joskus postittaminenkin
on hyvin epätaloudellista, postimaksut nousevat kalliimmiksi kuin itse
tuote. Omalla paikkakunnallasi on melko varmasti joku potilas- tai
vammaisyhdistys, jolle voisit myös materiaalia tarjota. Kannattaa siis
kysyä paikallisilta hyväntekeväisyysjärjestöil tä, olisiko heillä tarvetta materiaalille, josta olet luopumassa."
You get the point? Joten seuraavan kerran, kun takistasi irtoaa nappi ja olet heittämässä sitä roskiin (pahimmassa tapauksessa koko takkia), mieti uudelleen.
Kiitos ja anteeksi paasaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti