Meillä tehtiin ensimmäistä kertaa Halloween-kurpitsalyhty, joka oli samalla myös eka oman maan kurpitsa. Oikein ekoa, eikös totta!
(Tosin se ei ole oman maan, vaan naapurin maan. Mutta meillä on naapurin kanssa sopimus, että kaikki mikä kasvaa rajan yli on vapaasti varastettavissa. Näin he ikäänkuin omistavat puolet suuresta tyrnipuskastani, ja me saimme tänä vuonna valtavan kurpitsan.)
Nelivuotias kaapi möllykän sisustaa niin riemulla, etten ehtinyt ottamaan kuvia työvaiheista vaan keskityin lähinnä siivoamaan siemeniä ja oranssia moskaa lattialta, seinistä ja kaikkien vaatteista. Valitsimme naamataulumalliksi perinteisen kolmiosilmä-harvahammas-version, koska se tuntuu olevan amerikkalaisten suosikki. Ensi vuonna kokeillaan sitten jotain monimutkaisempaa.
Ja siellä se nyt sitten irvistelee. Pisteenä iin päälle noihin pelottaviin varjoihin, joita kelmeä katuvalo ja lehdetön vaahtera pimeinä syysiltoina taiteilevat pihasorallemme.
(En ole ihan varma, mitä mieltä olen tämän juhlan kasvavasta suosiosta Suomessa. Tavallaan se on kivaa, onhan kekriä vietetty meilläkin satokauden päätteeksi ennen kuin kristinusko naulasi sille virallisen päivämäärän. Ja minä tykkään pihavaloista ja kynttilöistä. Ja tämä amerikkalainen versio halloweenista on tavallaan vain hauskanpitoa eikä minkään muinais- tai nykyuskon versio. Mutta entäs pääsiäinen? Onko meillä jatkossa kaksi kertaa vuodessa juhla, joissa lapset kiertävät kerjäämässä karkkia?
Mitä Suomen Hammaslääkäriliitto on tästä mieltä?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti