Tämähän käy näpsäkästi, tämä kirjoittaminen. Kerran viikossa, vaikka tarkoitus oli vähän useammin... No, töissä käymisen ja talon ongelmien selvittämisen lisäksi en ole paljon jaksanut kirjoittaa. Mutta sitten taas positiivinen asenne voittaa, kyllä tämä tästä, kaikki järjestyy, ei vaivuta synkkyyteen + pari muuta kliseetä. Ja silloin jaksaa vaikkapa tonkia puutarhaa.
Meillä on tonttia ihan gauhiasti, ja sillä kasvaa kaikkea mahdollista. Kuusi omenapuuta, kirsikka, luumu, yksitoista viinimarjaa ja rypäle. Viimeksi mainittu tosin todennäköisesti ei selviä talven yli, koska nyt juuri ei riitä aika tai energia rypäleiden sielunelämän selvittämiseen. Jos selviää, niin saatanpa tehdä ensi syksynä puoli lasia viiniä!
Tänään olen taas tuntitolkulla kaivanut esiin villiintyneen kukkapenkin reunuksia, hakannut juuria, repinyt irti kasveja joista minulla ei ole aavistustakaan mitä ne ovat. Ei se mitään, opettelen sitten ensi keväänä. Nyt vain haluan siistin näköalan, ja kuokan kanssa riehuminen on hyvää terapiaa.
 |
| Tämä... |
 |
| ...näyttää tänään tältä. Kappas, siellähän on kukkapenkki! |
Jep, samaa minäkin ajattelin... Marraskuun puolivälissä viime vuonna oli kai jo pysyvä lumi eikä todellakaan tehty pihalla kuokkahommia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti