Ihana pioni

En tiedä näiden pionien virallisempia nimiä, tiedän vain etteivät ne ole kuolanpioneita, jonka terälehdet ovat yksinkertaisempia. Näitä kerrottuja kaunokaisia kasvaa Elon huvilan pihassa ainakin seitsemän – valkoisia, haaleanvaaleanpunaisia ja fuksianpunaisia. Yhden väristä en ole edes varma, koska se ei juurikaan suostunut tekemään nuppuja saati avaamaan niitä pieniä jotka teki. Taisi hermostua, kun se toukokuun alussa siirrettiin vanhan talon päädystä pois, turvaan uuden alta. Silloin lehdet olivat vasta kymmenisen senttiä korkeat, ja nyt se on uudella paikallaan kasvanut jo puolimetriselle varrelle.

Pionista sanotaan, ettei se todellakaan tykkää siirtämisestä. Kuitenkin esimerkiksi tässä Kotilieden vinkissä kerrotaan, että "Pionia pidetään suotta hankalana siirtää, istuttaa ja hoitaa. Se johtunee siitä, että siirtoa yritetään keväällä." Samaa toteaa Puutarhakuulumia-blogi, jossa "ihan oikeaoppinen ohje" pionin syyssiirtoon.

Talon pohjatyöt ovat nyt laajentuneet puutarhan puolelle, vaikka ylimmän kukkapenkin piti säilyä. Siksi siirsimme kaksi kukassa olevaa isoa pionia eilen. Otimme mukaan niin paljon juuripaakkua kuin ikinä mahdollista ja raahasimme uudelle paikalleen vanhan kaivon vierelle (paikkaan, josta yksi norjanangervo sai äkkikuolematuomion.) Toivottavasti juurtuvat siihen. Toisaalta, jos seitsemästä kolme on pelistä pois, niin se ei ole vielä kauhea menetys. Nyt toivon, ettei rakennusprojekti syö yläpihan toisen puolen kukkapenkkiä myös. Kaikki pionini ovat ilmeisen vanhoja ja aikoinaan hyvin hoidettuja, joten olisi sääli tuhota ne heti ensimmäisenä kesänä.

Lisää jalopioneista löytyy myös tästä Kotilieden artikkelista.

Pionin nuput ovat hauskoja. Pieniä palloja puska täynnä.

Omenankehrääjäkoi

Vihulainen on iskenyt omenapuihin. Nopean googlailun ja naapurin konsultoinnin jälkeen selvisi, että uuden ystäväni nimi taitaa olla omenankehrääjäkoi. Sukua tuomenkehrääjäkoille, joka kietoo tuomen valkoiseen iljettävään harsoon. Jostain nettiartikkelista opin, että ötökkä tekee verkkoa aiheuttaakseen toukkia etsivissä linnuissa "ällötysrefleksin". No juuri sitä se aiheuttaa minussakin.

Marttojen sivuilta löytyy kuitenkin jälleen kerran niksi. Mitä eivät Martat osaa neuvoa, sitä ei tarvita, ja kaiken voi taaskin ratkaista mäntysuopaliuoksella. Siitähän tulis jo McGyverkin kateelliseksi, joten suihkepullo käteen ja tikkaille. Voi siis todellakin ällötys, mitä hommaa. Ruiskin ensin (uudella supersuihkupullollani) mäntysuopavettä harsokoteloihin ja sitten hanskat käsissä ja talouspaperin kanssa nyhdin kituvia toukkia seittipesineen irti oksista. Seittiharso on todella vahvaa – ja märkänä mukavan venyvää. Yök.

Voi kumpa tämä oikeasti olisikin näin helppoa, mutta tuloksia näkyy sitten ajan kanssa. Nokkosvesi on uittumassa, huomenna ruiskin sitä niihin seittipesäkkeisiin, joita en yltänyt poistamaan. Kuolkoot sinne, pirulaiset.

Seuraavaksi opiskelenkin sitten vähän lisää esim. omenakirvasta, omenankellastajapunkista ja pienestä punaisesta omenaleikkurista, joka siis ei ole keittiövekotin vaan parin millin mittainen ötökkä, omenakempistä, jonka torjumiseen ilmeisesti riittää pelkkä rasvaton maito sekä omenakääriäisestä, joka on se omenan sisään tiensä syövä kaveri.

Tervetuloa omenapiirakalle syksyllä!

Hyvää Juhannusta!

Oli hyvä juhannus. Siihen kuului uusi vanha mekko (hyvä mekko, yksi niistä yhdeksästä, kaverin mummolan kassista), hyvää ruokaa anoppilassa, hyvä kokko ja hyviä löytöjä oman mummolan navetasta. Muistolöytöjä ja aika paljon kaikkea, mikä ehkä muuttaa uuteen talomme.

Mustikkapiirakkasormus: Essin Maailma. 

 

Tytärkin kantoi kortensa kekoon.

 

Tällä minä opin ajamaan. Joskus ihan just äsken eli yli kolmekymmentä vuotta sitten.

Päivän asu, osa 1

Kaikissa blogeissa tuntuu olevan jokinlainen "Tänään minulla oli ylläni" -osio. Olkoonkin, että ne muut ovat ehkä enemmänkin muotiin keskittyneitä blogeja, niin päätin aloittaa oman pukeutumispalstani. Olenhan minä muutenkin jo kirjoittanut mekoista ja kengistä.

Joten – ta daa – tänään minulla oli ylläni:

Viime viikonloppuna kaveri laittoi yllättäen viestiä: "Ajan juuri kotiin mummolasta, auto on täynnä 60- ja 70-luvun mekkoja, jotka olis ihan sun kokoisia." Pari tuntia myöhemmin minulla oli 9 uutta mekkoa, ja kaveri oli tyhjentänyt vaihtokauppana mun kirppikselle menevien kassin lähes kokonaan. Ja tämä ei liity aiheeseen mitenkään muuten, kuin että osa noista kaunottarista näkyy kuvassa oikealla.

(Yritin muuten ehdottaa Kulinaarillekin "Päivän asu" -osiota, muttei oikein innostunut. Höh.)

Vihdoin – lupa rakentaa!

Vihdoin saimme tiedon, että rakennuslupa on myönnetty. Pari viikkoa täytyy odotella ennen kuin virallisesti saa alkaa rakentaa, mutta pohjatyöt saa aloittaa. Kaikki lomat pidetään nyt, ja usko siihen että aikataulu pitää on tällä hetkellä aavistuksen vahvempi kuin eilen.

Mutta nyt on rakennuslupa.

Sen kunniaksi katsaus kutakuinkin tasan kahteen viime kuukauteen:

Viimeinen sunnuntai.

Seuraavan päivän iltana.
"Hei, kylpyhuoneessani on kaivinkone."

Minulla on aikomus tallentaa koko projekti samasta paikasta. Kuvata jos ei nyt ihan joka päivä, niin ainakin joka viikko, kun jotain tapahtuu. Ja ensi vuoden puolella katsotaan sitten koko homma pikakelauksella.

Villejä rubiineja

En ole oikein koskaan piitannut lupiinista, se on ollut vain yksi yhdentekevä rumaniminen heinä maanteiden varsilla. Toki olen tiennyt, että "Suomen ympäristökeskus on voimakkaasti lupiinin leviämisen estämisen kannalla, koska lupiini on luonnossa esiintyviä kotoperäisiälajeja syrjäyttävä vieraslaji." (Lähde: Wiki)

Nyt niitä sitten onkin yhtäkkiä piha täynnä. Tai ei täynnä, vaan paljon, ja hienosti sijoiteltuna muiden perennojen joukkoon, juuri oikeisiin paikkoihin, niin että näkee jonkun viherpeukalon joskus oikein ajatelleen asiaa. Ja lähemmin tarkasteltuna ne ovatkin aika hienoja. Nyt täytyy vaan pitää huoli, etteivät pääse leviämään.

Tähän väliin se pakollinen kenkäostoskuva: "Hei mullahan ei ole mitään puutarha-raksa-tossuja!"
Kukalliset & lupiininväriset tennarit K-citymarketin ale-hyllystä.

Ukko täryyttää. Eli tiivistää maata. Rä tä tä tä tää ja pöly lentää.

Sisustusmaailma Primavera, Helsinki

Kävin tänään ekan kerran Primaverassa Helsingin Fredikinkadulla. On pitänyt mennä jo aiemminkin, kun olen lehdissä liikkeen bongannut, mutta ei ole sattunut matkan varrelle. Ja ou nou, täytyy varmaan mennä uudelleenkin. Rakennusbudjetti tosin on niin tiukka, että toistaiseksi tyydyn ehkä vain inspiroitumaan ja ihailemaan.

Kuplan lamppu -lamppu ja keltainen "kierrätyskassi".

Ideapankkiin talteen: olohuoneen kirjahylly?

Nerokas ratkaisu pitää hyllyboksit kiinni toisissaan.

Molemmat mulle, kiitos!