Reissulaisen kotiinpaluu, viimeinen luku

Ja nyt hän on vihdoin kotona. Tuolini, josta kirjoitin täällä ja täällä. Verhoilu tehtiin Heltechissä asiakastyönä. Ja varsin hyvää työtä onkin! Minun oli tarkoitus käydä itse kuvaamassa tuolin valmistumista, mutta tulikin, oho, yks pikku talostressi. Sain kuitenkin oppilaitokselta muutamia kuvia matkan varrelta. 

Tässä tuoli ennen (kuvat: työn tehnyt opiskelija):

Ja nyt:

 

Kangas on valittu vanhaa taloa ajatellen. Tämä ei kuitenkaan edes ehtinyt muuttaa taloon, ja nyt uuden talon kaikissa värivalinnoissa on taustalla häilynyt ajatus siitä vaaleanvihreästä tuolista, joka meille joskus kotiutuu... 

Home sweet home, vanha vitsi

"It smells like home", luki erään sisustuspuljun sivuilla.

Minä en nyt sattuneesta syystä pysty suhtautumaan ihan vakavasti puisiin valkoisiin HOME-sisustuskirjaimiin, "This is home" -käsipyyhkeisiin enkä varsinkaan Luhta Home -sisustussarjaan.

Luhdalla on jo niin käsittämätön ajatusvirhe että ihan pelottaa. Kuvitelkaa nyt. Brändin nimi on suomeksi: Luhta. Tuotteiden nimet ovat suomeksi: Kolo, Kätkö, Kanto, Koivu ja niin edelleen. Sinänsä ihan kivoja nimiä nuo. Kolo on kiva nimi laatikolle, jossa voi säilyttää kaikkea kivaa pikku nikkelinakkelia.

Mutta hei, sitten tuli älynväläys, lykätäänpä siihen väliin englanninkielinen tuoteperheen nimi! Home! Sehän on kiva, sopii kotiin! Tuotteemme ovat siis:

Luhta Home Kolo,

Luhta Home Ilo,

Luhta Home Kimono

ja (ta-daa!) Luhta Home Ananas!

Siis hellurei, rynnätäänkö kaikki nyt ostamaan Home Ananas -keittiöpyyhe ja -patalappu!

Ja kulta, heitäkkö nuo sun sukat sinne Home Koloon?

Noita yllä ruutukaapattuja mattoja minun ei muutenkaan tarvitse ostaa.

Meillä on tämmöinen jo ihan omasta takaa:

Pääsiäistä!

Tänä vuonna koristelimme pääsiäisoksat "ihan ilmaisilla" kierrätysmateriaaleilla. 

Lehdissä on värikkäitä sivuja, karkeissa on värikkäitä ja kiiltäviä papereita.

Ja ah, kuinka kurjaa onkaan, että joutuu ensin syömään ne kaikki karkit!

Hi, my name is Anson – osa II

Yksi äärimmäisen oleellinen asia jäi puuttumaan edellisestä postauksesta.

Siis kyllä, Anson näyttää hyvältä myös sivulta katsottuna.

Hi, my name is Anson!

Tadaa – tässä on Anson, johon minulla on katkera kaukorakkaussuhde. Tällä hetkellä mietin, olenko minä tosiaan niin epäekologinen, että edes harkitsen tilaavani sohvan Amerikasta. Eikö nyt lähempää löytyisi?

Kirjoitin jonkin aika sitten löytäneeni maailman hienoimman sohvan. No, ainakin Teksasin hienoimman. Room & Board myy Ansonia kahden kokoisena. Perusmallin saa tummilla puujaloilla ja kankaan/nahan voi valita muutamista vaihtoehdoista. Mutta kun klikkaat "Start designing", niin johan alkaa tapahtua! En nyt voi ihan koko valikoimaa tähän ruutukaapata, mutta tässä muutama potentiaalinen:

Löytyy myös liituraitaisena. Ehkä ei mulle kuitenkaan.

Kevät kylpee valossa, osa 2

Tein uuden hienon löydön, valolöydön. Tiettyyn aikaan aamusta, jos kaihtimet on jo muistettu avata ja ne ovat juuri oikeassa kulmassa siihen nähden, että aurinkokin on juuri oikeassa kulmassa ja oikealla korkeudella, ja jos taivas ei ole pilvinen eikä naapurin parkkiksella ole isoa lumikasaa, valo osuu tyttären prinsessalamppuun...

... niin, että koko tytön huone tulvii pieniä ja isompia valopilkkuja kaikissa sateenkaaren väreissä. En vielä tiedä toteutuuko tämä muulloin vuodesta. Voi olla, että naapuritontin puiden ja pensaiden lehdet estävät sen. Siis aika hieno kevätilmiö!

Greetings from Helsinki!

Kuinkahan monta kertaa minä olen puhunut ja kirjoittanut Helsinki-tapetista? Tarpeeksi usein kun muistuttaa itseään, niin asiat tapahtuvat. Helsinki oli toivelistalla rivitalossa, se oli suunnitelmissa vanhaan taloon. Olen ihastellut ja kaukaa katsellut sitä jo varmaan 10 vuotta. Ja nyt se on seinällä!

(Sanomattakin lienee selvää, että Helsingin puoleisella seinällä.)

Helsinkiä on kahdessa eri värissä ja sitä myy mm. Tapettitalo, josta saa myös paperitapeteille sopivia oikeaoppisia liistereitä. Ja aika valkoiman ihania tapettikuoseja eri aikakausilta. Varsinkin ale-laari kannattaa katsastaa, jos tarvetta on vain parille rullalle...

Kevät kylpee valossa, osa 1

Valokuvauksen harrastajaa tietysti kiinnostaa aina, mistä valo tulee ja mitä se tekee. Pari aurinkoista päivää antoivat lupauksen keväästä ja innostivat pieneen valo–varjotutkielmaan...