Kevään kunniaksi uudet verhot, eiku mekko

Tänäänpä kävi niin hassusti, että päätin mennä töistä kotiin Uffin kautta,

aikomuksenani löytää keittiöön jotkut mahtavat vanhat verhot.

(Niitähän mulla on, mutta eivät ne tänne sovi. Höh. Tästä lisää myöhemmin.)

Löysin verhot, en tosin keittiöön vaan työhuoneeseen – kaksi samanlaista kuin jo sinne on menossa muutenkin. Siis ihan täsmälleen samanlaista, tummanvihreää ja läpikuultavaa kuin pari jonkun nettikaupan ale-laarista vuosia sitten ostetut. Mikä löytö, molempiin ikkunoihin tiedossa samanlaiset verhot!

Äkkiä tajusin, että ympärillä hyörii hemmetisti väkeä. Mitäs täällä tapahtuu? Kolmen euron päivä!* Ei hitto, miten mä tämän missasin... äkkiä vintagemekko**-osastolle... kaikki parhaat on jo menneet viime viikolla...

*Uff:n "eurojen päivät" – lyhyt oppimäärä: maanantaina jokaikinen vaate 7€, tiistaina 6€, keskiviikkona 5€ jne. ** "It's not vintage, honey. It's just... old."

Eihän siellä ollut kuin sälää ja roinaa enää jäljellä. Pääkaupunkiseudun vintageputiikit olivat jo iskeneet, ja samat mekot ovat tällä hetkellä myynnissä kymmenkertaiseen hintaan jossain parin kilometrin päässä... Mutta sitten...

Helmassa on sen verran kelloa, että tylli sopii alle nätisti.

Ja sävyskaalaa on vaikka minkä kenkien kaveriksi.

En oikein osaa ajoittaa tätä. Kaulukset viittaisivat 70-lukuun, muuten malli ei. Ja nämä ruutukaappaukset 50-lukujen kaavoista kertovat, että saattaapi tuo olla vanhempikin:

Notta tuolla ny nii väliä olis, ku nii on ihana.

Ja keittiön verhojen metsästys jatkuu...