Jassoo ja terve vaan. Nyt se paskiainen on palannut, viime vuotta pahempana. Seittipesiä on jokaisessa omenapuussa. Mäntysuoparuiskutus olisi ollut paree tehdä ennen kukintaa, mutta nyt jäi myöhäiselle. (Ja se Marttojen niksihän löytyi täältä.)
"Syötyään puun lähes lehdettömäksi toukat laskeutuvat seitin varassa maahan", sanottiin jossain vinkkikeskustelussa. Joo varmaan, mutta ne tekevät sitä myös silloin, kun nappaat kiinni seittikasasta. Yrittävät livistää, saakelin kusipäät. Keiku siinä sitten parin metrin korkeudessa sakset kädessä ja suihkepullo toisessa, kun ilman halki kohti naamaasi leijuu kymmenen kiemurtelevaa toukkaa.
Olen siis kiipeillyt pari iltaa puissa. Ja repinyt lehtiä ja leikannut oksia. Ja ruiskuttanut mäntysuopaa. Nyt muuten tuoksuu piha puhtaalta. "Mitäs sinä teit tänään? Minäpä pesin omenapuuni." Ekan illan murharetken saalis jäi vaaleassa muovipussissa pihalle, ja seuraavana päivänä kun tulin töistä, eloonjääneet ryömivät pussin päällä. Yök. Kakkossatsi joutui mustaan muovipussiin, joka oli täynnä mäntysuopaa, ja joka suljettiin vielä toiseen mustaan muovipussiin. Toivottavasti huomenna on hellettä. Häh häh hää.
Tämä tyyppi saattaa pahimmassa tapauksessa kietoa koko ompun sellaiseksi lehdettömäksi kummituspuuksi kuin lähisukulaisensa tuomenkehrääjäkoi tekee tuomille. Kuvat ovat ällöjä, mutteivät läheskään niin ällöjä kuin mitä tulee vastaan googlen kuvissa haulla "Yponomeuta malinellus".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti