Perheeni elää siis puolipakatussa laatikkomaailmassa. Tässä maailmassa seinässä törröttää tänään tyly naula siinä, missä vielä eilen oli taulu. Tai pikemminkin: maailmassa jossa eilisen taulun paikalla on rumia reikiä, joiden olemassaolo oli peitetty taululla ja sitten unohdettu melkein yhdeksäksi vuodeksi.
Pakkasin tänään vähän lisää. Ja pohdin, että tarvitsemme vielä kymmeniä laatikoita.
Tyttäreni on keksinyt, että laatikoihin voi työntää kaikenlaista. Toivon, etten kuukauden kuluttua löydä muuttokuormaa purkaessani mätiä banaaninkuoria tai muita yllätyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti