A view from the top of the world

Minäpä olenkin tänään ensimmäistä kertaa istunut oman taloni katolla, siinä savupiipun juurella, ja katsellut aurinkoa. Ylhäältä piha näyttää pienemmältä – hyvä niin, koska kun ensi kesänä tuskastun valtavaan ruohonleikkuu-urakkaan, voin kivuta katolle ja arvioida tilanteen uudelleen.

Syy katolla istumiseen oli, että halusin nähdä omin silmin, mitä yläpohjista löytyy. En ollut paikalla pari kuukautta sitten, kun ukko ja kuntotarkastaja kömpivät niihin (monikossa siksi, että lisäsiiven yläpohja on tietenkin eri ja sinne on eri kulku kuin talon vanhan osan katolle). Halusin nyt oman turistikierroksen, omat näköhavainnot sekä valokuvia, joten ukko-parka joutui maailman vaarallisimpiin tikkaisiin jo toistamiseen. Mutta onneksi menimme, sillä kaikkea mielenkiintoista ja tarkkailua vaativaakin löytyi... Mutta niistä ehkä lisää myöhemmin, tai sitten ei, kunhan ensin selvitämme mistä on kysymys. Vanhan talon yläpohja on (luultavasti) paremmassa kunnossa kuin lisäsiiven. Ei mikään yllätys, koska sen verran olen jo RMT-oppikirjoista oppinut, että kaikki mikä on 80-luvulla tehty, on tehty joko huonosti... tai vielä huonommin.

Lisäsiiven yläpohjassa...

...viihtyvät kaikenlaiset vieraat:

Oman talon katolla:

 

Levähdystauon jälkeen tästä luukusta sisään...

...ja hommiin!

Kun hieman tonkii pintaa syvemmälle, löytyy aarteita.

Eristysmateriaalia vuodelta 1955:

Tupsukki, Pärskäjuuri, Pökkövehka ja moni muu...

Otsikko ei liity mihinkään muuhun kuin siihen, että olen oppinut viime aikoina aika paljon uusia kasveja yrittäessäni selvittää, mitkä tontillamme ja tontin reunoilla kasvavista kavereista ovat vaarallisia 2-vuotiaalle. Siis hänelle, joka laittaa ihan kaiken suuhun ja kiellettäessä vastaa: "Minä iha vähäse maistoi."

Esimerkiksi naapurin aidan alta meidän puolellemme leviävä, mahdottoman upea lyhtykoiso on Wikipedian mukaan "lievästi myrkyllinen". Onko se siis paha, jos lievästi myrkyllistä vaan "iha vähäse maistaa"? HUS:n Myrkkykasvien listan mukaan lyhtykoiso "on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita." No mutta mikä on se sopivan pieni määrä kaksivuotiaalle?

Samaa HUS:n lista sanoo terttuseljasta, joka myös rehottaa tontin toisella rajalla, kompostin kupeessa (kasvin toinen nimi on paskamarja johtuen juuri siitä, että se viihtyy tunkioiden ja ulkohuussien ravintorikkaassa läheisyydessä...) Wikipedia kertoo, että terttuseljasta olisi tehty rohtoja, hyytelöitä, mehua ja viiniäkin. Enpä taida kuitenkaan kokeilla, en edes vaikka iha vähäse.


Ne Pärskäjuuri, Pökkövehka ja Tupsukki sen sijaan kuulostavat siltä, että niistä täytyy ottaa enemmänkin selvää. 

Muuttotunnelmia, osa 3: viimeinen yhtiökokous

Taloyhtiöissä pidetään kokouksia. Usein se on kuulemma yhtä riitelyä, kinastelua ja kärkkäitä mielipiteitä. Kaikki ovat eri mieltä keskenään mutta omasta mielestään oikeassa, ja hallituksen puheenjohtajalle maksetaan tuntuvia kokouspalkkioita koska muuten kukaan ei suostuisi hallituksen puheenjohtajaksi.

Kivaa kokouksissa on silloin, kun taloyhtiö on pieni, naapureita on vähän ja ne kaikki ovat kivoja. Niin kivoja että ne voi kutsua yhtiökokouksen jälkeen viettämään läksiäisiä. Sitten ne tuovat kassillisen kivoja läksiäislahjoja ja istuvat iltaa. Kaikilla on kivaa eikä kukaan riitele, jos joku on eri mieltä niin asiasta voidaan keskustella. Kivaa myös siksi, että musiikkia voi soittaa just niin lujaa kuin tahtoo eikä se häiritse naapuria – vaan naapuri itse on se, joka säätää volyymia vielä vähän kovemmalle. Ja välillä juostaan pihan yli hakemaan kotoa levyjä, kun tekee mieli kuunnella "just nyt se hyvä biisi". Ja jossain vaiheessa joku kaivaa esiin kameran, ja kuvat ovat tätä tasoa:

 

 

 

Toisin sanoen:

heipat vaan kaikille, törmätään kun tavataan,

tulkaa kylään ja olkaa kilttejä seuraaville!

Muuttotunnelmia, osa 2

Väsynyt pikku apulainen

Lääkekaappi on hyvä olla käsillä. Tässäkin muutossa sitä tarvittiin kerran.

Meillä oli maailman parhaat muuttomiehet, ja heidän ansiostaan pääsimme kutakuinkin viikkoa aikataulusta edellä uuteen kotiin kokonaan ja jo samana iltana vanhaan loppusiivousta tekemään.
Hei hei vanha koti.

Muuttotunnelmia

Koko viikko on kannettu pahvilaatikoita, purettu ja pakattu, pakattu lisää, kannettu ja purettu. Virallisena muuttopäivänä rutistettiin niin, että ollaan oikeastaan viikko edellä alkuperäisestä aikataulusta: jo lauantai-iltana pääsin tekemään loppusiivouksen vanhaan kotiin, ja tänään sunnuntaina uudet omistajat saivat avaimensa.

En ole neljään päivään käyttänyt tietokonetta tai katsonut telkkaria. En tietäsi vaikka maailmalla olisi tapahtunut jotain suurta. Mutta nyt melkein kaikki on paikoillaan, muutamaa laatikkoa lukuunottamatta jokainen tavara on siellä missä pitääkin, ainakin melkein. Minä en voi sietää pahvilaatikoiden ja kaaoksen keskellä asumista (asumisen yrittämistä) vaan kodin pitää näyttää kodilta heti, kaikella on oltava paikkansa. Hyvin suunniteltu on melkein kokonaan tehty – ja nyt netti toimii, kakluuni ritisee ja olut sihahti auki. Taulut ovat seinillä, tytön huone on kokonaan valmis, pyykkikone ja astianpesukone pyörineet.

Surkeita kännykuvia viikonlopulta:

Ensimmäiset vieraat kävivät.

Koskaan ei ole niin kiire, etti ehtisi lasilliselle viiniä. Asuntokauppojen kunniaksi, hip hip hurei!

"Honey, I'm home!"

Hello girls!

Piharakennuksen kulmalla, puuliiterin takana on ovi.

Ovessa maalin alla on pieni kyltti ja kyltissä kaksi kirjainta: VC.

Ja kuten asiaan kuuluu, oven takaa paljastuu paljasta pintaa:

Walls in progress

Makkarissa on vihdoin maali. Siellä oli jo kaksi maalia aiemminkin, mutta kumpikaan niistä ei ollutkaan seinällä oikein kiva, ja ihmettelin, että mitenkäs mun värisilmä nyt näin heitti... Selvisi, että Rautian värisekoittajasta oli pari päivää ollut rikki just se putki, josta tulee okraa. Ensimmäinen maalikerros, "Mousse", oli näyttänyt valkoiselta, koska – yllätys yllätys – se oli valkoinen. Toinen kerros, "Cashew", näytti pinkiltä. Mutta kolmas kerros toden sanoo, ja päästiin etenemään seuraaviin seiniin.

Olkkariin ei tullut Tapettitalosta Helsinkiä sittenkään. Tulikin Bownet.

Ja tämän perusteella muuten selviää, minkä kankaan vanha nojatuoli saa ylleen...

Aula näyttää tänään tältä:

Ja makkarissa sen vihdoin ja viimein onnistuneen Mousse-sävyn rinnalla on tämä ihanuus:

Ja kaapin takana on...

Yläkerrassa piipun viereen oli rakennettu kaappi, jota olin kaavaillut liinavaatekaapiksi. Valloittavista pienistä lankavetimistä päätellen kaappi oli jostain 50-luvulta ja alunperin olisin tietysti halunnut säästää sen.

Appiukko ihmetteli ääneen, että saako piipun viereen edes rakentaa mitään noin lähelle, ja samalla minä aloin ajatella, että mikäs järki niitä lakanoita tai vaatteita on siinä lämmittää, kun voisi antaa piipun olla vapaasti. Päätimme siis purkaa kaapin...

 ... Ja kappas, mitä sen takaa löytyikään. Alkuperäisiä 50-luvun tapetteja, monessa kerroksessa.

Tervetuloa kotiin!

Tänään saimme avaimet. Uusi koti.
- "Tervetuloa! Meillä on ollu täällä tapana notta siivotaa ens alkuu raadot pihalta!"
Siis... no se on aina hienoa, kun lasten leikkipaikalla tapellaan verissä päin. Kiroillen poimin kahden muovipussin kanssa päättömän ja sisuskaluttoman ruumiin talteen leikkimökin nurkalta, ja toivon, ettei kaksivuotias ehtinyt nähdä saati koskea... Mutta samalla hymyilin – näin sitä vaan kaupunkilaiskakaraa viedään, kun vanhassa omakotitalossa sattuu ja tapahtuu. Itse murhaajakin jolkotteli hieman myöhemmin pihan poikki ja jäi tyyttymättömänä naukumaan höyhenkasan viereen.

Sisällä talossa sentään oli vähän siistimpää. Ja ihanaa. Ja kaikki loksahti paikoilleen. Kaupanteon jälkeen ajattelin, että katsotaan sitten, asutaan vähän aikaa ja tehdään pikkuhiljaa. Nyt olen nähnyt huoneet tyhjinä (aah, miten paljon avarampia ne ovatkaan!) ja nähnyt mitä kaappien takaa löytyy... Olen löytänyt ensimmäisen "Oho-mikäs-tämä-on"-yllärin ja tiedän miten sen korjauksessa edetään. Tiedän jo suurimman osan tapeteista ja osaan piirtää muuttomiehille ohjeet siitä, mihin mikäkin huonekalu menee. Näen mielessäni, miltä huoneet tulevat näyttämään.


Mistä tietää, että on tullut kotiin?
Minä tiesin siitä, että kun myyjä laski avaimet käteeni ja sulki oven perässään, taisin itkeä hieman.


Maistiaisia iltapäivältä:

Ilta-aurinko laskee.

Keittiö on valtava. Oikeesti hei, mihin näin paljon kaappeja tarvitaan?
Ai juu, omenahillon ja -mehun tekeminen vaatii kai jotain välineitä, ja niitä pitää koko muu vuosi säilyttää jossain?

On monta tapaa rakentaa portaat. Ikkunan eteen on yksi.

Kakluunin vierelle voi kuvitella Tapettitalon Helsinki-tapetin.

Lastenhuone: pinkki muovimatto ja "leikkinurkka" omalla lampulla.