Hippophaë rhamnoides. Oranssi, piikikäs ja täynnä C-vitamiinia.

Oho, viikko vierähti. Piti kirjoittaa mm. omenapuista, ilmalämpöpumpuista, uusista huonekaluista ja vaikka mistä. Mutta palataan niihin sitten joskus myöhemmin...


Sillä tänään kävin poimimassa omasta pihasta marjoja! Viime viikonloppuna, kun kävimme istuttamassa tammen, sain kutsun tulla poimimaan tyrnimarjat pois. Tänään menin, ystävän kanssa, mukanamme 1- ja 2-vuotiaat.


Alkuun aikaa suttaantui mittailuun. Nykyiset/edelliset omistajat olivat paikalla pakkaamassa ja kantamassa tavaraa ulos, ja laskivat minut sisälle ottamaan seinistä mittoja. Ja kun pääsin vauhtiin, unohdin kellon, tyrnin ja kaiken muun.


Kun vihdoin pääsimme pihalle, selvisi että tyrnipensaita onkin kolme ja marjoja on valtava määrä. Ja pensaat ovat isoja. Apua. Olin ottanut mukaan vanhan keittiöjakkaran, mutta turha toivo edes sen kanssa yrittää suurimman pensaan yläoksiin.

Who knew? Tyrni kasvaa tiukasti kiinni oksassa. Marjat on poimittava yksi kerrallaan, ja silti puolet menee mössöksi. Ainakin meiltä aloittelijoilta. Hidasta hommaa siis. Koska olin hukannut yli puoli tuntia mittanauhan kanssa riehumiseen, alkoivat lapset olla jo nälkä- ja päiväunikänkkäränkkiä. 

Suurin pensas. Ehkä ensi syksyksi ratkaisen, millä nuo ylimmät poimitaan.

Tahmeaa.

Saalis! Heh heh. Enpä taida näistä ruveta hilloa keittelemään.

P.S.
Pikku tammi on ilmeisesti juurtunut. Tai mistä minä sen tiedän, mullahan on viherpeukalo keskellä kämmentä. Mutta ainakaan se ei ole vielä viikossa pudottanut yhtään lehteä.


P.S. part II
Se vanha keittiöjakkara jäi sinne tyrnipensaan alle. Muutto on siis virallisesti alkanut ja ensimmäinen huonekalu uudessa kodissa!