Keittiösuunnitelmia, ja vähän muitakin

Oikealla näkyvä valkoinen aukko ei ole ovi toiseen ulottuvuuteen vaan eteiseen.

Keittiön seinistä tuskin ihan tosissaan tulee vaaleansinisiä. Oli vaan pakko valita joku väri, jotta valkorunkoiset ja -oviset kaapit erottuvat taustasta paremmin.

Jääkaapin tilalle saa vapaasti kuvitella turkoosin, mintunvihreän tai punaisen SMEGin.

Mä olen ihan pihkassa tuohon Ikea Home Planner -ohjelmaan. Luonnos säilyy vuoden, ja luonnoksia voi tehdä vaikka kuinka monta eri nimillä. Kaikki osat tallentuvat listaan, jonka voi vaan printata mukaan ostoksille. Ja hei, kuviin voi myös valita mukaan kaiken maailman tilpehööriä ja kukkasia. Niin ihastumisen arvoista, kuin joku pieni kotiäitien SIMS-peli! Toisin sanoen... tein sitten samantien myös kodinhoitohuone & WC -luonnoksen:

Vattumaiset pari päivää

Heinäkuun puolivälissä hokasin, että vadelmat alkavat kypsyä. Samalla tajusin, että jos olisin ollut fiksu keväällä, olisin jo silloin raivannut vatturyteikköön pensastukia ja polkuja, siis silloin kun rikkaruohot eivät vielä olisi vallanneet kaikkea vapaata ilmatilaa. Mutta koska ignoorasin vattuviljelmän täysin, olen nyt viime päivinä taistellut tietäni läpi itseäni korkeampien nokkosten ja oppinut vihaamaan vuohenputkea entistäkin enemmän.

Ja siis viljelmähän se tosiaan on – olin luullut, että ryteikkö on täysin villiä, joskus jostakin levinnyttä vadelmaa. Mutta sieltä kaiken keskeltä löytyi puutarhakaupan lappu "Ottawa 5 kpl"– joku on siis ihan oikeasti istuttanut tänne puutarhavadelmia viljelytarkoituksessa. Hoidettu niitä ei tosin ole vuosikausiin.

Kiroillen raivasin tietäni rämeikön läpi ja kiedoin esiin saamiani puskia sähkökaapelinauhalla yhteen. Ryteikköä on n. 5 x 10 metrin kokoinen alue. Päätin jo, että syksyllä saa mennä matalaksi koko p**ka. Kunnes pääsin sen verran syvälle, että löysin ensimmäiset pullean punaiset, mehevät ja täysin virheettömät vadelmat.

Tämä kuva on toukokuulta, ainoa minkä löysin arkistoista:

Sitten erä surkeita kännykuvia:

Parin tunnin työ, ja 1/3 ryteiköstä on kuljettavissa.

Tässä jo hieman siistitty versio siitä, mitä ruohonjuuritasolla oli vastassa.

Kiedoin sähkökaapelivaroitusnauhalla puskia nippuihin, jotta polut pysyisivät edes jotenkin auki
ja myöhemmin kypsyvien vaapukoiden poimiminen helpottuisi.

Eihän se vieläkään kauniilta näytä, mutta välissä mahtuu jo kulkemaan.

Erittäin hyvä kirppispäivä, taas

Pidän silloin tällöin, nykyään tosin harvemmin, kirppisturismipäiviä. Ajan johonkin lähikaupunkiin ja koluan useamman kirppiksen kunnolla ajan kanssa läpi. Olen jopa ollut kerran "kirppisbussiretkellä" – siis maksullisella bussiretkellä, jossa lauma meitä kirppisfriikkejä kuskattiin päivän aikana oikein useampaankin kaupunkiin. Se oli omalla tavallaan mukava ja mielenkiintoinen reissu, vaikken toista kertaa en lähtenytkään. Kierrän mieluummin yksin, jolloin minä yksin päätän milloin on aika lähteä seuraavaan paikkaan...

Yleensä auton takapenkillä on useampi nyssäkkä kotimatkalla. Päivä kirppisturistina Mäntsälässä ei myöskään pettänyt. Ensin helluntaiseurakunnan pitämä Kirjokaari-kirppis, joka oli todella täynnä aivan kaikkea, sen jälkeen lähellä sijaitseva Hirvibasaari, joka tuotti pienen pettymyksen muttei ihan tyhjin käsin kuitenkaan ulos päästänyt, ja viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä Kirpputori Aurinkoinen vähän kauempana keskustasta, jonka ansiosta se takapenkki sitten täyttyikin!

Riihimäen lasin Nanny Stillin Kirsi-sarjan jälkiruokakulhot Kirjokaaresta.

80-luvun alkupuolella suunniteltu Kirsi ei varmaan ole kovin arvokas tulevaisuudessakaan,

mutta minusta kupit ovat kovin söpöt ja tulevat tarpeeseen. Laatutavara.com myy tällä hetkellä

kuutta kappaletta hintaan 27 €, minä maksoin n. 10 € / 10 kpl.

Voisin metsästää samasta sarjasta vielä mehukannun.

 Hirvibasaarista kympillä 4 kpl vielä paketissa olevia vaaleita valmisverhoja.

Ja Aurinkoisesta 2 iiiisoa kangasta kesäpöytäliinoiksi, naurettavalla parilla eurolla / kpl.

 

Kuvastin Spegeln. Made in Finland. 4,50 €, Aurinkoinen.

Valkoiset lemmikkikupit ostin röyhkeästi suoraan Kirjokaaren työntekijöiden kahvipöydästä. Isoäidilläni oli saman sarjan kahvikuppeja, ja olen pikkuhiljaa lisännyt niiden määrää eri kirpputoreilta. En edes tiennyt sarjaan kuuluvista teekupeista ennen kuin joitakin viikkoja sitten löysin laatikollisen Femmatorilta – ja nyt niitäkin tuli lisää.

Ja kaikenlaista askartelutilpehööriähän tarttuu aina mukaan... 

Ja keittiössä tuoksuu joulu

Viime joulukuussa tehtiin melkein kesäisiä pihahommia vihreällä nurmikolla. Eilen vuosi kääntyi taas päälaelleen, kun keräsin ensimmäiset omat mustaherukat ja suoritin (varsin taidokkaasti, vaikka itse kehunkin) elämäni ensimmäiset kuumennettujen hillopurkkien täytöt.

Jouluisen olon tekee herukkahyytelön resepti, joka löytyy eräästä mukavasta ruokablogista täältä. Neilikkaa, kanelia ja muskottikukkaa. Tosin minäpä näppäränä likkana tuloksettoman kauppareissun jälkeen pakosta korvasin muskottikukan hieman ohjetta pienemmällä määrällä muskottipähkinää – ei aavistustakaan mitä vaikutuksia tällä on valmiille hyytelölle. Saman kasvin suurin piirtein samasta osasta kuitenkin on kyse? Ruokaummikko vauhdissa taas.

Anopilta opittua: hyytelöön käytetään hieman raaempia marjoja, koska ne sisältävät enemmän pektiiniä, joka taas on luonnon oma hyytelöimisaine. E440-pektiiniä saa toki ihan jauheena apteekistakin.

Kaikkea purkkien keittelyä ja lämmittämistä edelsi luonnollisesti pitkä selvittely siitä, millaisia purkkeja kaiken pihalla kasvavan säilömiseen tarvitsen, kuinka monta ja mistä niitä saa.

Ja jos ohjeessa sanotaan, että 1 kg herukoita + muut ainekset, niin ensin täytyy saada tieto, paljonko se on litroissa. Koska purkit ovat litroissa. Koska missään ei kerrota kuinka paljon hyytelönkeiton aikana haihtuu eli paljonko sinne loppusijoitukseen menee. No, nyt minulla on reippaasti ylimääräisiä purkkeja seuraavaa satsia tai omppuhilloa varten, koska tällä reseptillä valmista kamaa tuli noin litra.

Päädyin näihin, jotka olivat rumempia mutta halvempia kuin ne viereiset.

Siinä se ny putisee.

Ja siinä se nyt jäähtyy ja hyytelöityy!

Herukoita jäi vielä hieman pakastettavaksikin. Ja taas saa nauraa – pakastimen kestävä tussi oli minulle aivan uusi tuttavuus. Mutta nyt olen siis pakastanut elämäni ensimmäisen kerran ihan omia marjoja, ja minulla on vieläpä kynäkin tähän tarkoitukseen!

Pakastajan tussi on tukastajan passi.

Ideavarkaissa asuntomessuilla

Jossain akkojenlehdessä Tyylivarkaat-ohjelman sisustussuunnittelija kertoi Tampereen asuntomessujen parhaat vinkit. Minäpä kävin myös ratkaisemassa muutaman ongelman, vahvistamassa jo tehtyjä päätöksiä ja varastamassa pari ideaa lisää. Kaikenkaikkiaan sisustuksessa tuntuu nyt olevan kova juttu olla "industrial-henkinen" ja yhdistää kovia ja pehmeitä materiaaleja & uuttaa ja vanhaa (pitsiä ja ruostunutta peltiä, kulunutta puuta ja kiiltävää metallia). Vintage meets modern & kierrätys kunniaan, nykyajan neliötakan päälle laitetaan vanha ruostunut peltipurkki, hormit ja putket jätetään esiin ja niin valokuvatapeteissa, ikkunatarroissa kuin lasiovissakin on teollisuusaiheita. Hmm, kuulostaa ihan...
minulta!

Kimallus-lasiharkkoja kierrätyslasista. nGlass oy.

Seinällä Maaria Wirkkalan Enkeli-tapetti
(messuluettelossa mainitaan Pihlgren & Ritola,
saatavissa myös Tapettitalosta) 

Pitsiä, pitsiä, pitsiä.
Täytynee käydä isoäidin kaapeilla, sain meinaan idean eteisen väliverhosta.

Miten laitat esille 30 kasvia, jos et halua hukkua
ruukkuihin? No tietenkin viherseinällä!
(GreenHouse Effect)

Ison peilin kehykset on päällystetty vanhoilla lehdillä. Ja noita ripustimia mulla jo onkin.
(Kärsin jonkinsortin fiksaatiosta vanhoihin henkareihin. Niistä ehkä lisää joskus toiste...)

Monta hauskaa tuolia, yksi pehmuste. Eteiseen? Ja taustalle alempaa löytyvä peltitapetti...

Erikokoiset laatat eivät miellytä, muuten kyllä.
Näkyviin jätetty poistoputki miellyttää, ukkoa taas ei. Aiheesta keskustellaan.
Ja tuollainen kattilahan mulla jo onkin.

Mariskooli yög.

Ihan kaikkea voi päällystää vanhoilla lehdillä, siitä olen samaa mieltä!

Pöytä, johon voi piirtää. Siis piirustuspöytä!

 

Tämä näppärä pistoke meidänkin keittiöön jo mietitty, valolistan paikka oli uusi idea.

Ihan kaikkea voi päällystää paitsi vanhoilla lehdillä, myös levynkansilla ja vinyylilevyillä.
Ai niin, mähän olen näin tehnytkin jo useammassa kämpässä.

  

Minun kotini: Vanhoista esineistä voi tehdä mitä vaan. Lattiat ovat vaaleat. Seinille voi laittaa myös tavaroita, joista ei ihan tiedä mitä ne edes ovat. Ja mustavalkovalokuvia, tottakai.

Kivoja lamppuja yhdistettynä kivoihin taustoihin:

Ei se ole aaltopeltiä, se on tapettia Seinäruususta. Ja se tulee tasan varmasti mun eteiseen!

Ja kun siitä ottaa kuvan, jonka kontrasteja säätää reippaasti kaakkoon, niin saa aika pelottavan taulun.

Meidänkin olkkariin tarvitaan jokin valtava valaisin. Mitenkähän saisin teräspalkit esille talossa, jossa niitä ei ole?

 

Ja siinä se sitten oli, NunnaUunin mieletön Genius-takka! Ah, miten ufoa.

 

 

Keittiön välitila on ruostutettua, lakattua peltiä. Tästä sain idean saunaan...

Välitila jonkinmoista metallia Deko-lehden sisustamassa talossa.
Meillä oli jo rivitalossa keittiön sokkelit turkkilevyä, ja niin tulee olemaan uudessakin.

Keittiöissä ja kylppäreissä se varsinkin näkyi, teollisuus ja betoni.

 

 

 

Saunankin mä olen jo kerran suunnitellut, ja se tulee uudessakin näyttämään jotakuinkin tältä.

Muutamassa paikassa oli seinillä karttoja. Ja sehän sopii meidän makkariin,
niiden kaatopaikkakasasta pelastettujen pinnatuolien taustaksi.

Tällaisen maton jaksan vielä jonain päivänä itse värkätä!

 

Pihoja en jaksanut paljonkaan tutkia, koska se ei tunnu ajankohtaiselta vielä. Jotain jäi kuitenkin haaviin, mm. leikkikenttien turva-alustojen erilainen käyttö puutarhassa (Saltex Oy) ja "iha ite värkkäsin ku raksalta jäi yli" -pihakoristeet.
Mutta iskeköön pihapaniikki vasta ensi vuonna.