Vattumaiset pari päivää

Heinäkuun puolivälissä hokasin, että vadelmat alkavat kypsyä. Samalla tajusin, että jos olisin ollut fiksu keväällä, olisin jo silloin raivannut vatturyteikköön pensastukia ja polkuja, siis silloin kun rikkaruohot eivät vielä olisi vallanneet kaikkea vapaata ilmatilaa. Mutta koska ignoorasin vattuviljelmän täysin, olen nyt viime päivinä taistellut tietäni läpi itseäni korkeampien nokkosten ja oppinut vihaamaan vuohenputkea entistäkin enemmän.

Ja siis viljelmähän se tosiaan on – olin luullut, että ryteikkö on täysin villiä, joskus jostakin levinnyttä vadelmaa. Mutta sieltä kaiken keskeltä löytyi puutarhakaupan lappu "Ottawa 5 kpl"– joku on siis ihan oikeasti istuttanut tänne puutarhavadelmia viljelytarkoituksessa. Hoidettu niitä ei tosin ole vuosikausiin.

Kiroillen raivasin tietäni rämeikön läpi ja kiedoin esiin saamiani puskia sähkökaapelinauhalla yhteen. Ryteikköä on n. 5 x 10 metrin kokoinen alue. Päätin jo, että syksyllä saa mennä matalaksi koko p**ka. Kunnes pääsin sen verran syvälle, että löysin ensimmäiset pullean punaiset, mehevät ja täysin virheettömät vadelmat.

Tämä kuva on toukokuulta, ainoa minkä löysin arkistoista:

Sitten erä surkeita kännykuvia:

Parin tunnin työ, ja 1/3 ryteiköstä on kuljettavissa.

Tässä jo hieman siistitty versio siitä, mitä ruohonjuuritasolla oli vastassa.

Kiedoin sähkökaapelivaroitusnauhalla puskia nippuihin, jotta polut pysyisivät edes jotenkin auki
ja myöhemmin kypsyvien vaapukoiden poimiminen helpottuisi.

Eihän se vieläkään kauniilta näytä, mutta välissä mahtuu jo kulkemaan.