Tosin meille ruokaummikoille leivontaohjeet ovat usein ihan hepreaa. Raparperiohjeissa annetaan mitat joskus varsina, joskus litroina, joskus grammoina ja joskus niiden sekoituksena. Löysin hyvän raparperi-kaurapaistoksen ohjeen, jossa sanottiin "500g raparperia (4–5 vartta)". No, minäpä ihan vaa'an kanssa punnitsemaan, että varmasti tulee oikein, kun varret olivat kooltaan pienistä jättiläisiin. Olin käyttänyt jo 8 keskikokoista vartta, kun vaaka näytti vasta reilut 400g. Samassa ohjeessa kaurapaistoksen osuus oli mitoitettu ihan eri lailla kuin minun leivontatajuni olisi vaatinut. Tein seosta tuplasti ja käytin sen, vaikka vieläkin enemmän olisi ehkä saanut olla.
Linkki Kotimaisten kasvisten reseptiin tässä – minä tein siis muroseosta tuplasti. Lisäsin päälle marenkikuorrutteen, johon pöllin idean toisesta ohjeesta. Se kuuluu suurinpiirtein näin:
Marenkiin tarvitset 3 valkuaista + 1 dl sokeria. Vaahdota valkuaiset, lisää sokeri vähän kerrallaan koko ajan vatkaten. Levitä ilmavasti raparperisoseen päälle. Paista 225–250 asteessa vain sen verran, että marenki saa hieman väriä.
Linkki Hellapoliisin Marenkiseen kaura-raparperipaistokseen tässä. Myös ystäväni Kulinaari on tehnyt omat raparperikokeilunsa minulta saamistaan raparpereista, jotka kasvavat kuulemma oikein hyvin myös ruukussa parvekkeella.
 |
| Äidin kasvimaalla on raparperiapulainen. Ei löytynyt sammakkoa, ei. |
 |
| Jaa, pitäisköhän tätä kauraseosta olla enemmänkin? Vaikka tuplasti? |
 |
| Ihan eka marenkini ja taustalla Hellapoliisin ohje. |
 |
| Marenkia pitää vahtia silmä tarkkana, se on pienestä kiinni. Onnistui! |
 |
| Ja kelpasi myös ukolle, joka on aikamoisen suorapuheinen herkkupoliisi. |
Ai niin. Tontin yläreunasta, talon pohjatöiden alle hautautuvalta alueelta löytyi vielä toinenkin raparperi. Keräsin varret, kaivoin kaverin ylös ja istutin alapihalle. Ja illalla tein elämäni ensimmäisen raparperikiisselin. Nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti