Heinäkuussa kukkii

Yläpiha on täynnä harmaan eri sävyjä – betoninharmaata, kapillaarisoranharmaata, murskeenharmaata ja pölynharmaata. Alapihalla sen sijaan näkee, että joku viherpeukalo on asunut täällä ennen minua. Joku, joka on oikeasti osannut ajatella, että pihan täytyy näyttää ihanalta koko kesän. Siinä, missä yksi kukka kuihtuu pois, on saman tien odottamassa uusi. En melkein malta odottaa, mitä elokuussa on tarjolla.

Nyt on kellojen, alvien (kyllä, taivutusmuoto: alpi – alvit) ja jälleen uusien ruusujen ja liljojen aika:

Peurankello

Peurankello ja tarha-alpi kasvavat vierekkäin.

Ilmeisesti japaninangervo

Ai että miten minä rakastan näitä kasvien kuvailuja: japaninangervon "lehdet ovat puikeita ja soikeita ... kukinnot ovat huiskilomaisia ... ja hedelmä on kalju tuppilo".

Rypäle, jonka yritimme anopin kanssa tappaa, voi loistavasti.
Teen ehkä jo ensi syksynä lusikallisen viiniä.

Ilmeisesti neilikkaruusu?

Luumu. Tai kriikuna.

Olen aina rakastanut liljoja, mutta varjolilja on ehdottomasti uusi lempparini.

Varjolilja ja kurjenkello

Kurjenkelloja kaneliomenan juurella.

Lisäys:
Niin että mikä japaninangervo? Minäpä hieman opiskelin lisää ja nyt tiedän etten vielä tiedä mikä se on. Japaninangervoa kun on jalostettu eteenpäin useiksi koristelajikkeiksi (öö, eivätkö ne kaikki ole koristeita?) Pihasaunan edessä kasvaa siis todennäkösimmin joko tummaruusuangervo (Spiraea japonica 'Anthony Waterer' / 'Dart´s Red'), ruusuangervo (Spiraea japonica 'Froebelii') tai pikkukeiju tai tummakeiju tai ... Ota nyt näistä selvää!