Ja kas, näin siirtyy mustaherukkapensas.
Toisin sanoen: vaikka muka ihan kaikki mikä oli vaarassa jäädä talon alle, oli jo siirretty turvaan, työmaa levisi taas ja ilmoitin, että sen viimeisen mustaherukan ylihän ei sitten muuten ajeta. Kun kaivinkone on jo valmiiksi pihassa, niin hommiin vaan ja näin lentää marjapensas kaaressa pihan yli:
Ja sen jälkeen huudellaan kaivinkonekuskille vielä ohjeita, että mihin ne suurimmat kivet työnnetään. Että saadaan herukalle kiva kivireunus, siihen keskelle pihaa, missä aiemmin oli vain nurmikkoa.
Sitten ruvetaan käsin rakentamaan kivireunusta oikeaan mittaansa. Kivenpyörittäjän kylän jatko-osaa kuvataan meidän nyt raksalla. Kukkapenkistä esiin se vanha rautapata, jonka jo syksyllä löysin...
... ja pian homma keskeytyy, koska minä, joka olen ainakin teini-iästä asti kärsinyt vakavasti araknofobiasta, makaan mahallani savimaamössömuovailuvahapurukumivellissä kuvaamassa jotakin, jota en ole ennen nähnyt ja joka asustelee pihapadassani:
(Varoitus: seuraavat kuvat eivät sovi heikkohermoisille.)
Hän on kolikon kokoinen viherhämähäkki ja ilmeisesti hyvinkin yleinen asukki puutarhoissa. Hän pelkää minua enemmän kuin minä häntä ja luikkii peloissaan pataan pakoon. Hän ei ole vaarallinen ja muuttaa kuulemma mielellään syksyllä sisätiloihin. Saas nähdä olenko yhtä lempeä enää silloin, kun hän yrittää samalle tyynylle kanssani...
Joka tapauksessa, siinä se puska nyt on, keskellä.
Ja niin juu, perustukset ja maatyöt on tehty. Nyt odotellaan taloa saapuvaksi.
Ja otetaan pari päivää lomaa tästä lomasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti