Valoivat lattian!
(Ja vaan päivän myöhässä! Luonnollisesti ennen tätä on kaivettu putket soran sekaan, laitettu eristeet, vedetty sähköille putket, mietitty että mihinkähän se maakaapeli katos, löydetty maakaapeli, kaiverrettu styroksiin uria johdoille, asennettu lattialämmityskaapeli, asennettu raudoitus ja tehty varmaan noin miljardi muuta toimenpidettä.)
Kastellin rakenteessa yhtenäinen höyrynsulku, siis tuo sininen seinä, ulottuu lattiavalun alle. Joku ajattelee nyt, että asumme jatkossa muovipussissa (ja kuinkas terveellistä se on?) – joku toinen taas, että mitään näin nerokasta ei ole keksitty sitten pyörän. Minä en halua ajatella vielä yhtään mitään, koska asiantuntijatkaan eivät ole tästä samaa mieltä. Rakennussuositukset ja säädökset kun ovat vaihdelleet tiuhaan, ja jatkuvasti sekä revitään alas että todetaan täysin terveiksi taloja, jotka on peruskorjattu "sen jonkun vuosikymmenen tietämyksen" mukaan.
Putkiaivoni kuitenkin sanovat, että jos muovin ulkopuoli hengittää ulospäin ja sisäpuoli sisäänpäin ja tuuletus pelaa molemmin puolin, niin kaikki on kunnossa. Toisin sanoen, jos ulkoseinä jatkossa homehtuukin, niin minä en hengitä niitä itiöitä talon sisällä, koska seinän rakenne ei läpihengitä.
Ensin valu on siisti ja tasainen.
Sitten paikalle saapuu 3-vuotias vikkeline sormineen:
Ja sitten se "voi v*** nii justiisa" -osio:
"Hei jätkät mitäs tehdään tälle ylimääräiselle betonille? Onko sille joku säiliö, mihin se lasketaan ja viedään mukana? Ei. No pannaan se toho keskelle parkkipaikkaa isoksi laataksi. Ehkä ne laittaa nurtsii päälle."
En tiedä, onko tämä joku yleinen käytäntö. Jos on, niin saisi olla olematta.
