Eräänä aamuna tyttö sanoi: "Äiti minä niin haluaisin mennä retkelle ja poimimaan mustikoita."
Ja muutamia tunteja myöhemmin minä, joka olen käynyt oikeassa metsässä viimeksi
joskus kakskyt vuotta sitten, kiedoin omaan ja tyttären päähän mummohuivin ja
samosin anopin opastuksella mustikkamäkiä sinne tänne.
Ja jos joku olisi minulle silloin sanonut "Huomenna te hyvä rouva leivotte ihan oikean rättänän",
olisin purskahtanut nauruun (osittain siksi, etten vielä silloin tiennyt, mikä rättänä on).
Hesarin alkuperäiseen reseptiin tästä. Ja pari huomiota:
- Hesarin ohjeessa on reippaasti enemmän voita kuin useassa muussa löytämässäni
- muutamassa ohjeessa taikinakansi rei'itetään haarukalla, joten tein niin vaikkei tässä käsketäkään
- note to self: muista leivinpaperien jauhottaminen, kun kaulit taikinakantta...
muuten ei irtoa, ei, ja joutuu tekemään koko homman uusiksi... joo...
Kyllä. Tämä oli ihan järkyttävän hyvää.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Ja vieläkin minua naurattaa, kun metsän hiljaisuudessa, varpuja kouriessani, tajusin
yhden jutun idioottivitsistä "Kaks mummoo meni mustikkaan ja tuli puolukasta ulos".
Tajusin, että hitto ne joutuvat olemaan siellä aika kauan,
koska puolukat kypsyvät myöhemmin kuin mustikat.
 |
| Ihan oikea metsä. |
 |
| Ihan oikea mustikka. |
 |
| Ihan oikea puolukka. Ei vielä kypsä. |
 |
| Pikkumummolla oli oma kippo. Se keräsi siihen tosi paljon, ja sitten söi kaikki. |
 |
| Mörrimöykyn kolo. |
 |
| Mustikkasormet ja mustikkasuu. Ja Tampereen kirppislöytökori in action. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti