Niin, meillä kasvaa myös kirsikka. En ole vielä saanut selville sen virallista lajiketta, mutta se on hapankirsikka ja päästetty kasvamaan järkyttävän korkeaksi. Kirsikkaa ei kuulemma paljon saisi leikata, mutta tätä on pakko. Aion tämän sadon jälkeen vetäistä rankalla kädellä puoli puuta matalaksi. Mutta siitä lisää myöhemmin, ensin poimitaan ja herkutellaan.
Vinkki: jos kirsikkapuusi on liian korkea, ryhdy talonrakentajaksi.
Silloin pihasi on täynnä kaikkea, mitä voit käyttää kapuamiseen.
Kuten routaeristepinoja:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Taas Hesarin reseptihyllyllä varkaissa... Tällä kertaa ei linkkiä, koska sain reseptin äidiltäni paperisena. Kirsikkainen pannukakku, jolla on hieno nimi. Älyttömän hyvää ja ällistyttävän helppoa – vaikeaa ja aikaavievää oli vain kivien poistaminen kirsikoista. Päätin sen kuitenkin tehdä, koska samassa ruokapöydässä istuu kolmevuotias.
 |
| Huomaa herkullinen ruoanlaittojuoma. |
Oho, valmiista tekeleestä ei taaskaan ole kuvaa. Tällä kertaa syy ei ole lopputuotteen ruma olemus, vaan se, että pannari katosi parempiin suihin ennen kuin muistin koko kameraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti